Munkkiniemen yhteiskoulu haki ja sai keväällä 2024 Japanin valtion myöntämän opiskelijavaihdon Sakura Science Exchange -ohjelman apurahan enintään seitsemälle opiskelijalle. Tämän projektin ympärille rakennettu koulukohtainen opintojakso herätti oikeutetusti suurta kiinnostusta ja erinomaisia hakemuksia siihen saapui lukuvuoden päättymisen määräaikaan mennessä lähes sata kappaletta.
Yhteistyötahomme Kagawan yliopiston edustajat ja erityisesti kansainvälisen yksikön professori Yukako Uemura olivat laatineet poikkeuksellisen kunnianhimoisen viikko-ohjelman viikolle 44, jonka puitteissa Munkan valtuuskunta pääsi tutustumaan kattavasti Kagawan prefektuurin luonnonmaantieteeseen ja alueelle tyypillisiin elinkeinoihin. Ohjelmaan sisältyi lisäksi vierailuja paikallisiin lukioihin ja tutustumista muun muassa Kagawan yliopiston ajankohtaisiin tutkimushankkeisiin. Opiskelijoiden rooteliin kuului aktiivisen edustamisen ohella esitelmöidä käytännössä päivittäin Suomen koulujärjestelmästä ja kohdennetummin Munkkiniemen yhteiskoulusta, mistä he suoriutuivat erinomaisesti.
(Katso myös:
www.munkka.fi/japanin-sakura-invitation-ohjelman-opiskelijat-suurlahetystovierailulla
Ohjelman akateemisiin teemoihin ja laajemminkin japanilaiseen kulttuuriin tutustumista edesauttoi hyvin oleellisesti Helsingin yliopistossa kahden vuosikymmenen ajan japanin kieltä opettaneen professori Uemuran vankka Suomen maatuntemus ja kielitaito. Ohessa opintojakson opiskelijoiden havaintoja matkaohjelman eri teemoja mukaillen.
Japanilaista päivänpolitiikkaa ja maitamme yhdistäviä haasteita
Saapumisemme lisäksi toinen tärkeä tapahtuma oli Japanissa sunnuntaina 27. lokakuuta järjestetyt parlamentin alahuone Dietin vaalit. Vaaleissa valitaan 456 edustajaa säätämään lakeja ja pitämään huolta yhteiskunnan toimivuudesta. Vaalit olivat pääministeri Sigeru Isheban määräämät, vain kuukausi hänen valtaan astumisensa jälkeen. Isheban johtama liberaalidemokraattinen puolue (LDP) on pitänyt valtakapulaa Japanissa muutamia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta jo vuodesta 1955.
Kun aloitimme opintomatkaamme valmistelun koulumme alumni, japanologi Leena Eerolainen saapui koululle perehdyttämään meitä kohdemaamme kulttuuriin ja tapoihin. Puhuimme muun ohella myös maan politiikasta ja yhteiskunnasta. Keskustelussa tuli ilmi Japania vaivaava demokratiavaje ja vallan keskittymisestä kumpuavat korruptioskandaalit. Japanin äänestysprosentti on ollut aina suhteellisen alhainen ja nyt viimeisimmissä vaaleissa se oli ainoastaan 53,8 %, mikä on kolmanneksi huonoin sitten toisen maailmansodan päättymisen. Suomalaisille tämä on varsin outoa, sillä meillä eduskuntavaalien äänestysprosentti on perinteisesti ollut huomattavasti korkeampi ja hallituksen pääpuolue vaihtuu tyypillisesti melkein joka vaaleissa, mikä muuntaa maamme politiikan painopisteitä. Jututtamieni japanilaisten mukaan monet eivät koe äänestämistä tärkeäksi, sillä minkään ei koeta muuttuvan. Suuri osa japanilaisista ei olekaan ollut tyytyväisiä hallitsevan LDP:n harjoittamaan politiikkaan, mutta vaihtoehdot tuntuvan olevan vähissä.
Näissä vaaleissa kävikin LDP:n kannalta hieman huonosti, sillä he menettivät varman enemmistönsä parlamentissa. Enemmistöön tarvitaan vähintään 233 paikkaa. Konservatiivinen LDP sai 215 paikkaa tekemällä liittouman yhdessä samoja arvoja jakavan Komeito-puolueen kanssa. LDP:n puheenjohtaja, pääministeri Isheba on todennut, ettei ole toistaiseksi pohtimassa koalition laajentamista.
Japanin alhaista kansalaisaktiivisuutta on selittämässä yksi suuri kulttuuriero verrattuna suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja keskustelukulttuuriin. Politiikka on Japanissa eräänlainen tabu kahvittelupöydissä tai luokkahuoneessa. Suomessa on tavallista, että yhteiskuntaopin tunnilla vaihdetaan mielipiteitä puolueista ja niiden harjoittamasta politiikasta. Tämä ei ole Japanissa kiellettyä, mutta sitä ei katsota hyvällä. Ihmiset eivät vaihda mielipiteitään tai ajatuksiaan ja se ei innosta kansalaisia vaikuttamaan asioihin, eli äänestämään.
Japanilla on ratkaistavanaan samankaltaisia yhteiskunnallisia ongelmia kuin meillä Suomessa: Syntyvyyden lasku ja ylösalaisin oleva väestöpyramidi luovat suuria haasteita tulevaisuudessa. Väestö on hyvin ikääntynyttä ja monet eläkeläiset yrittävät sinnitellä mukana työelämässä. Tämä saattaa olla myös kulttuurillinen ero, sillä japanilaiset vaikuttivat olevan luonteeltaan hyvin ahkeria ja kurinalaisia. Japanin prefektuurit, jotka rinnastuvat löyhästi Yhdysvaltojen osavaltioihin, tekevät omia toimiansa vauhdittaakseen syntyvyyttä, mutta päävastuu on keskushallinnolla. Viimeisimpänä asetuksena luvataan 20 000–30 000 € kannustin pariskunnalle, joka hankkii lapsen. Tämän odotetaan nostavan syntyvyyskäyriä. Nämä kyseiset haasteet ovat olleet viimeisimpien vaalien kuumia perunoita.
Japanilaiset ovat huolissaan yhteiskuntansa kehityksestä tulevan 20 vuoden aikana. Työperäistä maahanmuuttoa halutaan lisätä ja työluvan saaminen on Japanissa suhteellisen helppoa. Japanissa ulkomaalaisten osuus on vain 2–3 % väestöstä. Maahan tarvittaisiin työntekijöitä tekemään perinteisiä japanilaisten töitä liittyen alkutuotantoon ja teollisuuteen.
Olen matkan aikana huomannut samanlaisuuksia ja eroavaisuuksia yhteiskunnissamme. Meitä yhdistävät monet ongelmat, joihin ratkaisun löytäminen ripeästi on hyvinkin kriittistä. Japanissa demokratia ja siihen rinnastuva kansalaisaktiivisuus ei voi yhtä hyvin kuin kotimaassamme ja se on hieman huolestuttavaa. Painottaen kuitenkin, että kohdemaamme vaalit ovat täysin vapaat ja reilut. Reissullamme paikallisten ihmisten kanssa yhteiskuntiemme eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien pohtiminen on ollut mieltä avartavaa, sekä hyvinkin mielenkiintoista. Kokemukseni Japanista yhteiskuntana on erittäin positiivinen, eikä tämä vierailu ole viimeinen täällä nousevan auringon maassa.
Lucas Käkelä 2C
Japanilainen liikenne
Kaikki olivat innostuneita lähtiessämme opintomatkalle Japaniin. Tämä oli meille jokaiselle ensimmäinen matka nousevan auringon maahan ja innostuksen pystyi tuntemaan Japan Airlinesin koneeseen noustessamme. Edessä oli Venäjän ilmatilan kiertämisestä johtuen 13 tunnin mittainen lento, mikä olisi koetus kaikille meille lähtijöille. Emme tienneet mitä lennolta odottaa, mutta kaikki sujui mutkattomasti – ruoka oli runsasta ja maittavaa, istuimet mukavat ja koneessa oli monipuolinen valikoima hyviä elokuvia ja dokumentteja.
Tokion pääkentistä lähempänä keskustaa sijaitsevaan Hanedaan laskeuduttuamme kuljimme maahantuloselvitysten jälkeen terminaalibussilla kotimaanlentojen terminaaliin. Kuljettajalla oli käytössään mikrofoni, joka oli yhdistetty kaiuttimiin bussin ulko- sekä sisäpuolella, ja hän yritti hoputtaa ihmisiä poistumaan bussista mahdollisimman ripeästi. Tajusimme hyvin nopeasti, että Japanissa ollaan aikatauluista hyvin tarkkoja, ja julkisissa kulkuvälineissä on tapana pahoitella, mikäli ne saapuvat jopa minuutin myöhässä.
Runsaan tunnin jatkolennon jälkeen saavuimme Japanin 47:stä prefektuurista pienimmän eli Takamatsun kompaktille, mutta tunnelmalliselle lentokentälle. Meitä vastassa oli odottamassa Sakura Invitation -ohjelman yhteyshenkilömme professori Yukako Uemura, joka toimii Kagawan yliopistossa apulaisprofessorina. Hän ohjasi meidät lentokenttäbussille, jolla siirryimme illan jo pimennyttyä Ritsurinin kuuluisan puutarhan tuntumassa olleeseen majataloomme, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta. Majatalomme tilavissa huoneissa oli hyvin varusteltu keittonurkkaus ja perinteinen makuuhuone, jossa nukuttiin siirrettävillä patjoilla tatami-lattialla.
Seuraavana aamuna professori Uemura käveli kanssamme majatalolta Kagawan yliopistolle. Selkeästi pyöräilijöille ja kävelijöille jaetuilla väylillä kävellessämme kiinnitimme huomiota, että liikenteessä vastaantulevista autoista noin puolet olivat pieniä ”laatikkoautoja”. Yukako selitti niiden suosion johtuvan verovähennyksestä, joka saadaan ostettaessa alle tuhannen kuutiosenttimetrin moottorilla varustettu auto. Tämä oli osa Japanin valtion kampanjaa, jolla yritetään vähentää päästöjä Japanissa.
Saatuamme kunnian olla, meille jo Suomeen etänä kertaalleen luennoineen, professori Suichi Hasegawan luennolla Kagawan prefektuurin geologiasta ja elinkeinoista, kävelimme yliopiston pääkampuksen läheiselle bussipysäkille päästäksemme Takamatsun maineikkaaseen merilinnoitukseen. Sisällä paikallisliikenteen bussissa Yukako kertoi käytäntönä olevan ottaa automaatista lippu, joka palautetaan poistuessa kuljettajalle, ja maksu määräytyy lipun pysäkkitunnisteen perusteella.
Matkan aikana ehdimme matkustaa junalla useamman kerran. JR Shikoku on yksi kuudesta JR:n (Japan Railways) toimialueista. Itsenäinen yhtiö liikennöi alueella sekä tavanomaisia junia että erillisiä turistijunia. Shikoku on Japanin neljästä pääsaaresta ainoa, joka ei kuuluu tänä vuonna 60-vuotta täyttäneeseen Shinkansen-luotijunaverkostoon. Perjantaina ohjelmassa oli tutustuminen Sennen Monogatari -turistijunaan, millä matkustimme Oboke-nimiseen pieneen kylään keskellä Shikoku-vuorijonoa. Tyylikäs junamatka kesti hieman alle kolme tuntia, minkä aikana tarjolla oli erilaisia ohjelmanumeroita, muun muassa kolmen ruokalajin maittava ateria. Obokesta tulimme takaisin Takamatsuun sekä pika- että lyhyen matkan paikallisjunalla. Ensin mainituissa kiinnitimme huomioita junien kallistusjärjestelmiin mutkanopeuksien maksimoimiseksi sekä matkustustilojen muunneltaviin, 180-astetta kääntyviin istuimiin.
Keskiviikkona matkamme vei Seton sisämeren keskellä sijaitsevalle Shodoshiman saarelle, jossa Hasegawa sensei havainnollisti meille aiemmilla luennoillaan esittelemäänsä alueen geologian vaikutuksia saaren moniin elinkeinoihin, kuten terassoituihin riisiviljelmiin. Matkustimme saarelle Takamatsusta lähtevällä yhteysaluksella, joka oli helppo ja edullinen tapa kulkea noin tunnin matka satamien välillä. Saarella otimme myös matkailuelinkeinoa palvelevan köysiradan Kankakein rotkoa pitkin.
Matkustusajankohtana Japanissa oli taifuunikausi, joten kokeilimme ajoittain sateisen viikon aikana myös taksilla kulkemista, mikä oli yksi helpoimmista kulkuvälineistä, vaikkakin kallein Takamatsun liikennemahdollisuuksista. Haastavin osuus taksilla matkustaessa oli kielimuuri, minkä johdosta ei voinut aina olla varma, millaisten mutkien kautta taksimatka määränpäähän eteni.
Liikenne vajaan puolen miljoonan asukkaan Takamatsussa oli paljon rauhallisempaa kuin kukaan meistä alkujaan ajatteli. Autoilijat eivät kaahailleet ja jalankulkijoiden liikennevaloja kunnioitettiin myös vuorokauden hiljaisina tunteina. Täsmällisyys ja huomaavaisuus japanilaisessa kulttuurissa näkyi vahvasti liikenteessä. Kaikille jäi positiivinen kuva maan liikenteen sujuvuudesta.
Monogatari-turistijuna
Matkalla Miki-High schoolin junalla
Lautta, jolla menimme Shodoshiman saarelle
Kuva Takamatsun liikenteestä
Emil Laine 1E
Kagawan yliopisto ja Japanin korkeakoulujärjestelmä
Opintomatkamme ensimmäinen vierailu maanantaina 28.10. suuntautui Kagawan yliopistoon. Siellä meidät vastaanottivat professorit Mika Nomura ja Toru Terao, jotka kertoivat ryhmällemme korkeakoulun toiminnasta ja periaatteista.
Olimme jo ennen matkaan lähtöä saaneet kuulla yliopiston professori Yukako Uemuran etäluennolla Japanin korkeakoulujärjestelmästä. Hän kertoi esimerkiksi, että Japanissa ei ole Suomen tapaan jaottelua ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, vaan maassa noudatetaan enemmänkin amerikkalaista mallia. Yliopistoihin haetaan pääsykokeilla, joita varten harjoitellaan jo lukioaikana. Yliopistot voivat olla joko valtiollisia, kunnallisia tai yksityisiä. Toisin kuin Suomessa, koulujen välillä voi Japanissa olla suuriakin tasoeroja opetuksessa, minkä takia kilpailu niihin pääsemisessä on kovaa. Maineikkaan yliopiston tutkinto herättää arvostusta ja edesauttaa nuoren työllistymistä. Työnteko aloitetaan yleensä heti valmistumisen jälkeen maaliskuussa, sillä yritykset tekevät työsopimuksia opiskelijoiden kanssa hyvissä ajoin etukäteen. Kitkatyöttömyys on nuorten keskuudessa vähäisempää, sillä vastavalmistuneita pidetään ahkerina työntekijöinä eikä aikaisempaa työkokemusta usein vaadita.
Kuulimme professori Teraon esityksestä, että Kagawan yliopistossa opiskelee noin 6000 opiskelijaa, joista arviolta 200 ovat ulkomaalaisia. Yliopisto perustettiin vuonna 1949 ja se on laajentunut vuosikymmenten saatossa. Nykyään tiedekuntia löytyy koulusta kaikkiaan kuusi: kasvatustieteet, maatalous, oikeustiede, tekniikka ja suunnittelu, taloustiede ja lääketiede. Kampuksia on yhteensä neljä, ja ne sijaitsevat eri puolilla Takamatsua ja sen ympäryskuntia.
Yliopisto kannustaa opiskelijoitaan sekä kansainväliseen aktiivisuuteen että tutkimustyöhön, minkä lisäksi se auttaa järjestämään erilaisia projekteja yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa. Yksi tällä hetkellä käynnissä oleva kehitysprojekti on ’rare sugar’ -tutkimus, jossa tutkitaan terveellisempiä vaihtoehtoja tavalliselle ruokosokerille. Suomen xylitol-osaaminen olikin heille tuttua kauraa. Tutkimushankkeiden avulla pyritään kehittämään erityisesti Kagawan prefektuurin aluetta ja yhteisöä, esimerkiksi elvyttämällä paikallista Seton sisämerta, jonka keskisyvyys on Itämeremme tapaan alhainen.
Yliopiston International Office pyrkii toimillaan edistämään koulun kansainvälistymistä ja lisäämään väyliä ulkomaan opiskelijavaihdoille. Esimerkiksi Sanuki Program on yliopiston tarjoama yhden lukukauden kestoinen vaihto-opiskeluohjelma, jonka tavoitteena on lisätä kansainvälistä tutkimusta. Yliopistolla on paljon yhteistyökouluja eri puolilla maailmaa, mutta ei tällä hetkellä ainuttakaan Suomessa. Esitimme toiveen, että tähän saataisiin tulevina vuosina muutos.
Pääsimme vielä torstaina 31.10. osallistumaan yliopistokampuksen Global Café:ssa järjestettyyn tilaisuuteen, jossa vaihdoimme japanilaisten opiskelijoiden kanssa ajatuksia kulttuurien välisistä eroista jazz-ryhmän esittämän musiikin soidessa taustalla. Puhuimme kukin vuorotellen eri opiskelijoiden kanssa ja kävimme heidän kanssaan vapaata keskustelua rennossa ilmapiirissä. Oli kiinnostavaa tutustua japanilaiseen yliopistomaailmaan, ja saimme varmasti kaikki uusia ajatuksia liittyen opiskeluun Japanissa. Suurkiitos Kagawan yliopistolle lämpimästä vastaanotosta ja vaivannäöstä vierailumme hyväksi!
Tervetuliastilaisuus yliopistolla.
Esittelykappaleet koulupuvuista, joiden käyttö ei kuitenkaan ole lukion kaltaisesti pakollista.
Kagawan yliopiston esitteitä.
Koulun julkisivu.
Ellen Klemi 2C
Shikokun maantiede ja geologia
Japanin Kagawan prefektuuriin suuntautuvan Sakura Science Program -opintomatkan opiskelijat aloittivat valmistautumisensa matkaa varten jo hyvissä ajoin etukäteen. Kagawan yliopiston professori Shuichi Hasegawa piti meille kiinnostavan etäluennon koskien Japanin ja Shikokun saaren geologisia ja maantieteellisiä ominaisuuksia. Opiskelijoiden joukossa heräsi selkeästi havaittavaa uteliaisuutta, ja Hasegawa sensein kertoessa maassa yleisistä maanjäristyksistä tsunamivaaroineen vaihtoivat kuulijat kauhistuneina katseitaan.
Projektiviikon ensimmäisenä työpäivänä Takamatsun kaupungissa suuntasimme levollisen odottavin mielin kohti Kagawan yliopistoa. Kävellessämme Ritsurinin puutarhan vierusta pitkin, kohtasimme japanilaisen luonnon ensimmäistä kertaa läheisemmin. Ylväät puut täyttivät kukkuloiden rinteet ja ilma tuntui hiostavan kostealta. Tämä ei ollutkaan ihme, sillä Shikokun saari sijaitsee samoilla leveysasteilla Pohjois-Afrikan kanssa. Olimme keskustelleet etätapaamisissa Suomen ja Japanin maantieteellisistä eroista ja oli kiinnostavaa huomata, kuinka metsä oli täynnä aivan uusia lintulajeja, hyönteisiä sekä puulajeja.
Varsinainen matkaohjelma käynnistyi professori Hasegawan luennolla Shikokun geologiasta, maantiedosta ja niiden yhteydestä paikalliseen ruokakulttuuriin. Shikokun saarella esiintyvät alle 100 miljoonaa vuotta vanhat kivilajit ovat professorin mukaan hyvin nuoria esimerkiksi verrattuna Suomen noin 3 miljardia vuotta vanhaan kallioperään. Matkaseurueen kuunnellessa kiinnostuneena hän kertoi, kuinka alueen kivilajit koostuvat pääosin nuorista vulkaanisista kivistä, graniitista sekä sedimenttikivistä.
Suomessakin yleisesti esiintyvä graniitti on yksi Shikokun yleisimmistä kivilajeista, ja näimmekin sen käyttöä muun muassa Takamatsun sekä Marugamen linnoissa muurien rakennusmateriaalina. Graniitti on vahva rakennusmateriaali, mutta luonto sitäkin vahvempi, minkä pääsimme todistamaan päiväretkellämme 1.11.2024 Marugamen kaupunkiin, jossa iso osa kaupungin linnan ulkomuurista oli hajonnut maanvyörymän seurauksena.
Hasegawa sensei kertoi, että vaikka runsaista sateista johtuvat maanvyörymät ovat tuhoisia ja tappavia, on Japanissa opittu hyödyntämään niitä esimerkiksi riisipeltojen pohjana. Tämän pääsimme itse todistamaan päiväretkellä Seton sisämeren suurimpiin saariin lukeutuvalle Shodoshimalle, kun vierailimme paikallisella riisiviljelmällä, missä riisipellot oli pengerretty porrasmaisesti vuoren rinteille. Joukkomme kulkiessa pelloilla professori kertoi, kuinka luonnonkatastrofit johtuvat Japanin meri-ilmastosta sekä sijainnista vyöhykkeellä, jossa useat mannerlaatat törmäävät keskenään. Kun mannerlaatat törmäilevät ja hankaavat vastakkain syntyy vuoria, maanjäristyksiä, sekä suuria korkeuseroja. Japanin pinta-alasta noin 70 % onkin vuoria sekä tulivuoria, mikä selittää sen, että vyöhykettä kutsutaan osuvasti nimellä ”ring of fire”.
Riisiviljelmä Shodoshiman saarella
Takamatsun linnan graniitista tehty muuri
Ritsurin puutarha
Näköalapaikka vuoren huipulla Shodoshiman saarella
Ilmari Nyman 1C
Koulutus kuvastaa kulttuuria
Kookoo on Japanin koulutussysteemin vastine Suomen lukiolle. Kuten Suomessa, opetus on yleissivistävää ja valmistaa opiskelijoita tulevia opintoja varten. Samankaltaisuuksien ohella löytyy kuitenkin myös useita eroavaisuuksia, mitä pääsimme havainnoimaan viikon ohjelmaan kuuluneilla lukiovierailuilla.
Kuten jokaisella Japanin yhteiskunnan osa-alueella, kookoossa on tarkasti määritellyt yhteiset pelisäännöt. Oppitunnin lähestyessä kukin oppilas kiirehti tunnille, eikä yksikään heistä saapunut myöhässä. Toistuvaa kaavaa noudattaen, jokainen tunti alkoi ja loppui poikkeuksetta kumartamalla opettajalle. Opettaja on luokassa auktoriteetti eivätkä muut olleet tunnilla äänessä, elleivät erikseen saaneet pyytämäänsä puheenvuoroa. Puhelimet olivat kiellettyjä ja ne pysyivät visusti laukuissa. Nämä tekijät johtivat loistavaan työrauhaan ja tuottoisaan työympäristöön. Päivän päätteeksi koulutilat myös siivottiin yhteisvoimin opiskelijoiden toimesta.
Vierailumme yhteistyökoulumme Miki High Schooliin alkoi molemminpuolisilla koulujen esittelyillä. Sen jälkeen tutustuimme koulun opiskelijoihin perinteisten japanilaisten pelien ja leikkien kautta. Opimme esimerkiksi origamin tekoa ja jonglöörausta, sekä pelasimme kartongista itse tehdyillä hahmoilla pöytäsumoa. Vaikka yhteistä kieltä ei juurikaan ollut, toiminnan ja mieluisen tekemisen kautta oli helppo saada yhteys ja luoda suhteita muiden opiskelijoiden kanssa. Heistä oli valikoitu meille vierailun ajaksi parit, joiden kanssa vietimme päivän isäntiemme lukujärjestyksiä noudattaen.
Oppitunneilla opiskeltiin pääosin fyysisiä kirjoja ja monisteita hyödyntäen. Opettaja saattoi kirjoittaa liitutaululle muistiinpanot, jotka oppilaat puolestaan kopioivat perinteiseen tapaan kynällä ja paperilla. Joissakin oppiaineissa hyödynnettiin myös koulun kannettavia tietokoneita. Esimerkiksi maailmanhistorian tunnilla netistä tuli vapaamuotoisesti etsiä vastauksia kysymyksiin, mitkä sitten esiteltiin muulle luokalle.
Englannin opetus alkoi Japanissa vielä hiljattain vasta kahdeksannella luokalla. Tämä tarkoitti, että 0–9 ikävuoden aikaan sijoittuva kielellinen herkkyyskausi jäi englannin kannalta täysin hyödyntämättä. Pareinamme toimineet oppilaat osasivat englantia mainiosti ja kykenimme keskustelemaan sujuvasti. Nuorten kielitaito olikin pidemmälle kehittynyttä kuin vanhemman sukupolven, ja esimerkiksi omat vastinparini puhuivat opettajiaan sujuvammin englantia.
Englannintunnin opetustavat muistuttivat minua aiempien kouluasteiden opetuksesta: tunnilla luettiin nauhan mukana tekstejä ja lauseita eri nopeuksilla, sekä pyrittiin konkretisoimaan kieliopin piirteitä tekstissä esiintyneiden lauseiden kautta. Tunnilla analysoidun tekstin sisältö oli kuitenkin yllättävän haastavaa ja siinä yhdistyi muidenkin oppiaineiden aihealueita. Tunnilla lukemamme teksti käsitteli aivojen plastisuutta ja sosiaalisen ympäristön vaikutusta rottien aivojen kehitykseen.
Toisin kuin Suomessa, kouluruokailu on Japanissa maksullista. Koulun kanttiinissa tarjolla oli valikoima erilaisia ruokalajeja, joista oppilaat saivat vapaasti valita itselleen mieluisen. Osa koulun oppilaista söi kouluruokailussa, mutta suurin osa oli tuonut lounasrasiassa mukanaan kotona valmistetun aterian. Välitunnit kestivät 10–25 minuuttia, minkä aikana luokissa, käytävillä tai ruokalassa oli mahdollisuus syödä eväitä. Ruokalassa oli myös juoma-automaatteja, joissa oli kattava valikoima virvokkeita kohtuulliseen hintaan.
Paikallisen lehden reportteri oli paikalla suorittaakseen haastattelun suomalaisten opiskelijoiden vierailusta japanilaisessa opinahjossa. Vastasimme Lucasin kanssa kysymyksiin koskien muun muassa opetusjärjestelmien eroja ja samankaltaisuuksia sekä omia kokemuksiamme japanilaisesta koulusysteemistä. Yhteisen kielen puutteessa, tulkkina toimi Uemura sensei, joka erinomaisella kielitaidollaan auttoi jakamaan ajatuksiamme maailmalle.
Kouluvierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Japanilaisessa koulutusjärjestelmässä oli useita käytäntöjä ja piirteitä, joista voisimme Suomessa ottaa mallia ja soveltaa tulevaisuuden uudistuksissa. Vierailu sai myös arvostamaan omaa koulutusjärjestelmäämme yhä enemmän ja toi esille sen hienouksia, joita en ennen ole ottanut huomioon. Oli silmiä avaava kokemus nähdä omakohtaisesti, kuinka toisella puolella maailmaa samanikäisiä ihmisiä valmisteltiin kohtaamaan tulevaisuus.
Opettaja hyödynsi englannin opetuksessa liitutaulua.
Koulun julkisivu.
Tutustuimme oppilaisiin perinteisten japanilaisten pelien ja leikkien kuten pöytäsumon kautta.
Opiskelu tapahtui fyysisistä kirjoista ja muistiinpanot kirjoitettiin paperille.
Joissain oppiaineissa hyödynnettiin tiedonhakuun koulun kannettavia tietokoneita.
Kalle Regelin 3A
Japanin kehittynyt teknologia
Kohdemaamme Japani on jo pitkään tunnettu edistyksellisestä ja laadukkaasta teknologisesta osaamisestaan. Japani otti suuria edistysaskelia teknologian kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen yhdessä muiden johtavien teollisuusmaiden kanssa. Esimerkiksi alun perin tekstiiliteollisuudessa aloittanut autovalmistaja Toyota on ollut osaltaan johtamassa tätä esiinmarssia. Myöhemmin yhtiön kehittämä Prius-malli oli ensimmäinen sarjavalmisteinen hybridiauto. Japani on ollut 1970- ja 1980-luvuilta lähtien myös maailman johtavia tietokone- ja ohjelmistopalveluiden kehittäjiä. Yleisesti tunnetut yhtiöt kuten Fujitsu, Panasonic, Sony ja Toshiba ovat maan johtavia yhtiöitä näillä korkean teknologian aloilla.
Heti astuessamme ulos lentokoneesta lentokentällä huomasimme teknologian läsnäolon yhteiskunnassa. Välilaskullamme Tokion Hanedan lentokentällä kokeilimme automaattisia, itseohjautuvia pyörätuoleja sekä terminaalissa olevaa robottia, jolta saimme ohjeita lentokentällä suunnistamiseen. Teknologia meille ulkomaalaisille oli myös välillä todella huvittavaa. Ryhmäämme erityisesti nauratti paikalliset Toto-nimisen yhtiön valmistamat tekniset wc-istuimet, jotka olivat varustettu kaikilla herkuilla – musiikista lämmitettyyn istuinosaan. Toisaalta, yksi huomaamistamme kulttuurillisista teknologiaan liittyvistä eroista oli kuivaajien ja käsipaperien puute koulujen ja julkisten paikkojen vessoissa. Opimmekin matkan kuluessa, että Japanissa on tapana kantaa omaa pientä käsipyyhettä, johon kuivata kädet asioinnin jälkeen.
Lisäksi meitä alkuun hämmästyttänyt asia oli ihmisen ääni liikennevaloissa, joka varoitti toisesta suunnasta tulevista autoista. Tämä on varmasti auttanut ehkäisemään monia kohtalokkaita liikenneturmia.
Japani on myös todella tunnettu startup-kentillä. Tästä ja uusista innovaatioista opimme Kagawan yliopiston teknologian ja designin tutkimusyksikössä. Siellä opiskelijat yhdessä yliopiston professorien kanssa kehittävät jatkuvasti kaikkea uutta kulutusteknologiaa tavoitteenaan, että tuotteita saadaan kuluttajille myyntiin helpottamaan ihmisten arkea työvoimapulasta ja väestön ikääntymisestä kärsivässä Japanissa.
Professori ja tuotekehitysosasto IDI:n johtaja Taichi Nagatomi esitteli meille yliopiston kehittämiä innovaatioita kuten raskauden itsenäistä seurantalaitetta äideille sekä painonhallinnan edistämistä terveysvaikutteisten sokereiden avulla. Harvinaisiksi sokereiksi kutsutaan luonnossa pienissä määrissä esiintyviä sokereita kuten Suomessa kehitettyä ksylitolia. Pääsimme luentomme lopuksi kokeilemaan eri innovaatioita, kuten sähköpotkulauta- ja pyöräsimulaattoria.
Tutustuimme IDI:n vierailun yhteydessä myös yliopiston yhdessä Sonyn kanssa kehittämään uuteen laitteeseen, joka ihmissilmän resoluution näytön tarkkuudella yhdistää erossa olevia ihmisiä ympäri maailman. Laitteen käyttötarkoitus on lisätä läsnäolon tunnetta hetkiin, joissa esimerkiksi perheen jäsenet joutuvat olemaan erillään. Laitteen ansiosta Kagawan sairaaloissa on pystytty antamaan vakavasti sairastuneille lapsille konkreettisempi koulunkäyntimahdollisuus ja korona-aikana synnytysosastolla varmistamaan tukihenkilön mukana oleminen. Parhaillaan laitetta kuulemma kehitetään tunnistamaan hajua ja simuloimaan oikeaa kosketusta.
Ryhmämme kiittää professori Taichi Nagatomia todella kattavasta ja mielenkiintoisesta luennosta. Saimme paljon uutta tietoa Japanin teknologiasta, sekä Kagawan yliopiston läheisestä suhteesta yritysten kanssa tehtävään teknologiseen tuotekehittelyyn, jossa patentit jäävät yliopiston haltuun.
Matkaryhmämme kuuntelee professori Taichi Nagatomin esitystä yliopiston innovaatioista.
Tutustuimme Sonyn uusimpaan laitteeseen.
Kalle pääsi kokeilemaan yliopiston kehittämää pyöräsimulaattoria.
Kira Koivulehto 1D
Japanilainen maukas ja monipuolinen ruokakulttuuri
Sakura Science Experience Programin puitteissa saamamme kokemus oli kaikkiaan huikea ja opimme valtavan määrän Japanista yhden viikon aikana. Matkan kuluessa pääsimme muun muassa kokemaan maan monipuolista ruokakulttuuria Washokua, joka on kuulunut vuodesta 2013 lukien itseoikeutetusti Unescon aineettomien maailmanperintökohteiden listalle.
Pääruokana tarjoiltiin yleisesti Japanin keittiön kulmakivenä olevaa riisiä tai vaihtoehtoisesti nuudeleita, joiden kanssa oli mahdollista syödä lukuisia erilaisia lisukkeita ja keittoja. Keittiössä käytettiin monipuolisesti raaka-aineita kuten riistaa ja juureksia. Ryhmämme suhtautui avoimin mielin uusiin makuelämyksiin, minkä johdosta osa meistä päätyi esimerkiksi maistamaan grilliravintolassa possun kieltä ja kanan sydämiä. Näiden lisäksi maistoimme muun muassa silkkitofua, vauvasardiineja sekä okraa. Myös makeiden herkkujen tarjonta oli maassa huomattavan laaja. Kaupasta löytyi hyllymetreittäin erilaisia värikkäitä herkkupusseja- ja purkkeja. Ne poikkesivat suomalaisista makeisista monin tavoin. Hyllyiltä löytyi usein erityisesti viinirypäleen, litsin ja persikan makuisia makeisia. Lisäksi maut, kuten makealla paputahnalla täytetyt mochi-leivonnaiset, olivat erilaisia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Huomionarvoista on, että Japanin kulttuurille tyypillisesti pakkausten ulkoasuun oli panostettu paljon.
Ruokajuomista vihreällä teellä oli tärkeä asema japanilaisessa ruokailukulttuurissa. Teevalikoima kaupoissa oli erittäin laaja ja erilaisia kylmänä juotavia pullotettuja teejuomia sai ostettua miltei kaikkialta. Ryhmämme kokeilikin useaan otteeseen erilaisia jääteitä sekä jauhettua matcha-teetä, jota käytetään myös japanilaisissa teeseremonioissa. Nousevan auringon maasta löytyi joka kadun kulmasta erilaisia elintarvikeautomaatteja, useimmiten juoma-automaatteja, joista pystyy ostamaan muutamalla eurolla juomia sekä usein valmiita ruoka-annoksiakin. Jopa Fuji-tulivuoren huipulle sijoitetuista automaateista sai normaaliin tapaan juomat kylminä, mutta marraskuussa ne vaihtuvatkin kuulemma lämpimiksi.
Jokaisella vuodenajalla on omia tyypillisiä ruokalajejaan, joita syödään tiettyyn satokauden aikaan. Kesäisin syödään muun muassa erilaisia nuudeleita jäiden kanssa jäähdytettyinä ja talvella taas raskaampia lämpimiä ruokia. Lisäksi jokaisella prefektuurilla on japanilaisten hyvin tuntemia omia paikallisia erikoisuuksia. Esimerkiksi Kagawan alue on maineikas vähäsateisen, vehnänviljelyyn erikoistuneen prefektuurin omista Udon-nuudeleista, ja niitä mekin pääsimme useaan otteeseen kokeilemaan.
Kävimme vierailemassa Shodoshima saaren riisipellolla, jossa pääsimme näkemään miten ja missä riisiä viljellään. Vierailimme myös nuudelien pientuotantolaitoksessa ja perinteisin menetelmin soijakastiketta valmistavassa panimossa. Pääsimme kokeilemaan pitkien ja ohuiden Soomen-nuudelien valmistamista käsin ja saimme tämän jälkeen syödä näitä itse tekemiämme nuudeleita. Nuudelit tarjottiin jääpalojen kera, sillä matkustusajankohtamme oli vielä varsin lämmintä loppusyksyä. Soijavalmistamossa näimme, miten soijakastiketta kypsytetään yli 150 vuotta vanhoissa puusaaveissa ja ostimmekin kotiin viemisiksi Shodoshiman maineikasta soijakastiketta.
Muina huomiona noteerasimme Japanin jenin heikosta kurssista johtuvat hintaerot Suomeen nähden. Japanissa saa evästä muutamalla sadalla jenillä eli noin parilla eurolla, mikä Suomessa hankittuna olisi maksanut moninkertaisesti. Itse kasvissyöjänä huomasin, että Japanissa kasvisruoka ei ole aivan yhtä yleistä kuin Suomessa, ja lihatonta ateriaa pitikin usein etsiä huolellisesti. Pääsin kuitenkin maistamaan erilaisia tofu- ja kasvisruokia, mitkä olivat järjestään maistuvia ja monipuolisia. Olen ikuisesti kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta päästä Japaniin näkemään ja kokemaan uusia asioita näin ihanan porukan kanssa, kiitos.
Paikallisen kaupan tuotteita kuten kuivattuja sardiineja sekä mustekalaa.
Paikallisen sushiravintolan sushiannos.
Soomen-nuudelivalmistamo ja meidän itse tekemämme nuudelit.
Lyhyessä teeseremoniassa saatu matcha tee sekä teeleivos.
Wilma Ruhr 3A