Japanin Sakura Invitation -ohjelmaan osallistuvat opiskelijat lukivat osana opintojaan joko japanilaisen tai Japaniin sijoittuvan kirjan. Ohessa opiskelijoiden mainioita lukupäiväkirjamietelmiä teoksista. Kirjat ovat lainattavissa koulun kirjastosta:
Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto
Keigo Higashinon romaani Myrkyllinen liitto kertoo yritysjohtajan Yoshitaka Mashiban murhasta. Yoshitaka löydetään myrkytettynä omasta kodistaan ja siitä alkaa monimutkainen sekä jännittävä rikostutkinta. Kun etsivät Tokion metropolialueen poliisista aloittavat tukinnan, ovat pääepäillyt selvät. Yoshitakan vaimo Ayane Mashiba, joka on kuuluisa tilkkutyötaiteilija, ja hänen oppilaansa Hiromi Wakayama ovat nopeasti kuulusteltavina sekä kiihkeän tutkinnan alla. Tästä huolimatta tapaus ei kuitenkaan tunnu ratkeavan, ja vanhemman etsivän Kusanagin sekä nuoremman etsivän Utsumin näkemykset murhaajaan liittyen ovat päinvastaiset. Tutkinnan edetessä kuitenkin paljastuu Hiromin salasuhde Yoshitakan kanssa ja vaimolle löytyy mahdollinen motiivi miehensä murhalle. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin murhan aikainen Ayanen vierailu vanhemmillaan, joka takaa hänelle rautaisen alibin. Murha vaikuttaakin täydelliseltä rikokselta, kunnes fysiikan apulaisprofessori ”Galileo” Yukawan uskomattoman päättelykyvyn ansiosta rikoksen tekotapa saadaan selville. Vesihanan suodattimeen piilotetun myrkyn avulla etäältä murhan toteuttaneen Ayanen poliisi ottaa välittömästi kiinni saattaen tapauksen tutkinnan päätökseen.
Romaanin genre on jännityskirjallisuus ja tarkemmin rikoskirjallisuus. Teoksessa keskeisessä roolissa on rikostutkinta ja siihen liittyvä motiivien tutkinta, jotka ovat rikoskirjallisuudelle tyypillisimpiä piirteitä. Moraaliset kysymykset ja psykologiset tulkinnat rikoksen ratkaisussa luovat jo ennestään monimutkaiseen sekä jännittävään tutkimukseen syvällisempää näkökulmaa.
Teoksen tarina käsittelee japanilaista perhedynamiikkaa ja kuinka yhteiskunnalliset paineet siihen vaikuttavat. Tämä näkyy muun muassa Yoshitakan tekemissä valinnoissa lasten hankintaan liittyen. Hän koki suuria paineita lasten saannin suhteen, ja siksi oli valmis eroamaan vaimostaan koska tämä ei kyennyt lapsia saamaan. Tämä puolestaan ajoi Ayanen miehensä murhaan. Teos keskittyykin kuvaamaan japanilaisen kulttuurin varjopuolia kuten muiden odotuksista johtuvaa painetta ja kasvojen menetyksen pelkoa. Nämä puolet olivat minulle uusia ja antoivat uudenlaista näkökulmaa japanilaiseen kulttuuriin. Vaikka Higashino korostaakin näitä haasteita, osaa hän myös tuoda hienosti esiin itsellenikin tutumpia Japanin tapakulttuurin hienoja puolia, kuten kohteliaisuus, kunnioitus ja vieraanvaraisuus. Hahmojen käyttäytymisessä nämä hyveet ovat vahvasti läsnä, mikä näkyy tavoissa kuten kumartaminen, kohtelias puhuttelu sekä vieraille teen tarjoaminen. Romaanin perusteella Japanista muodostuu kuva maana, jossa toisten kunnioitus, ahkera työnteko sekä perinteet ovat perustana sekä hyvässä että pahassa.
Jos teoksen pohjalta tulisi japanilaisuutta kuvata kolmella sanalla olisivat ne kunnioittavuus, hillittyys ja perinteet.
Ilmari Nyman 1C
Haruki Murakami: Norwegian Wood
Haruki Murakamin Norwegian Wood (1987) sijoittuu 1960-luvun lopun Tokioon ja kertoo päähenkilö Toru Watanaben nuoruuden opiskeluajoista. Päähenkilö Watanabe kohtaa lukion viimeisenä lukuvuotena suuren järkytyksen, kun hänen hyvä ystävänsä Kizuki tekee itsemurhan. Vuoden kuluttua tapahtuneesta Watanabe tapaa sattumalta Kizukin entisen tyttöystävän Naokon, ja heille muodostuu yhteisen surun vahvistama erityinen, mutta monimutkainen suhde. Naoko kamppailee mielenterveytensä kanssa ja joutuu siksi muuttamaan vuorten keskellä sijaitsevaan parantolaan. Samalla Watanabe tutustuu eloisaan ja rohkeaan nuoreen naiseen, Midoriin, ja kaksikosta tulee läheiset. Watanabe itse on hiljainen ja pohdiskeleva hahmo, joka yrittää ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmaa. Usein hän kuitenkin kokee olevansa etäällä niin muista ihmisistä kuin omista tunteistaan.
Norwegian Wood on realismia edustava romaani. Kirjassa on paljon romantiikan piirteitä, mutta pohjimmiltaan se on tarina nuoren miehen kasvusta. Olennaista siinä on erityisesti päähenkilö Watanaben kokema kehitys ja kasvu, mutta tarinan edetessä pureudutaan vahvasti muidenkin henkilöhahmojen sisäisiin maailmoihin ja kokemuksiin. Kirjan kerronta on yksityiskohtaista ja todentuntuista, ajoittain myös humoristista synkistäkin aiheista huolimatta. Keskeisiä teemoja siinä ovat rakkaus, menetys, yksinäisyys sekä oman identiteetin etsiminen.
Murakami luo kirjassaan realistisen kuvan 1960-luvun lopun Japanista, jossa yhteiskunta tuntuu olevan modernin ajan murroksessa. Kirjassa kuvastuu sen ajan japanilaisen yhteiskunnan ristiriitaisuus – toisaalta siinä vallitsivat perinteiset arvot, toisaalta kapinallisuus ja vapaudenkaipuu. Esimerkiksi kirjassa mainitut opiskelijamellakat ja poliittinen radikalismi kuvaavat muutosta ja kapinahenkeä nuorisossa. Samalla romaani kuvaa ihmisten henkilökohtaisia ristiriitoja, kuten Watanaben siirtymää nuoresta aikuiseksi ja Naokon pyrkimystä käsitellä traumojaan. Kirjassa käsitellään paljon vaikeita teemoja ja yhteiskunnan ongelmakohtia, kuten itsemurhaa ja mielenterveyden ongelmia, jotka ovat ainakin olleet melko vaiettuja aiheita Japanissa. Lisäksi kirjasta välittyy japanilaisten suuri luonnon arvostus, minkä voi tunnistaa myös suomalaisesta kulttuurista.
Teoksessa on havaittavissa myös länsimaisten vaikutteiden vahva läsnäolo. Norwegian Wood on nimetty Beatles-yhtyeen kappaleen mukaan, ja se mainitaan kirjassa useampaan otteeseen. Länsimaiset vaikutteet muun muassa musiikissa ja kirjallisuudessa näkyvät vahvasti kirjan kuvaamassa 1960-luvun taitteen Japanissa.
Jos japanilaisuutta tulisi kuvata kolmella sanalla lukemani perusteella, olisivat ne sisäänpäinkääntyneisyys, pohdiskelu ja mielenrauha.
Ellen Klemi 2C
Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
Luin Amélie Nothombin kirjoittaman kirjan Nöyrin palvelijanne. Kirja kertoo belgialaisesta Améliesta, joka on syntynyt Japanissa ja kokee suurta ihailua kyseistä maata kohtaan. Amélie saa töitä suuresta japanilaisesta Yumimoto-nimisestä yrityksestä, jossa hän pääsee tutustumaan japanilaiseen yrityskulttuurin erityispiirteisiin kuten toimiston hierarkkiseen ja byrokraattiseen rakenteeseen. Amélien eurooppalaisuus kohtaa japanilaisen kulttuurin, mikä aiheuttaa lukuisia konflikteja. Kirjassa ilmenee, kuinka kasvojen menetys ja nöyryyttäminen ovat osa kulttuuria. Améliella on hankaluuksia sopeutua uuteen työpaikkaan ja hän saa kuulla siitä päivittäin kollegoiltaan.
Kirjan genreksi voidaan luokitella omaelämänkerralliseksi satiiriksi. Siinä sekoittuu sekä musta huumori että omat kokemukset. Teos sekoittaa absurdia ja realistista kuvausta, joka tuo esiin tarinan, jossa päähenkilön elämä ei ole täydellistä vaan sisältää myös nöyryyttäviä kokemuksia. Kirjan keskeisiä teemoja ovat itämaisen ja länsimaisen ajattelun erot sekä niiden vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Nothomb kirjoittaa sukupuolirooleista sekä työelämän hierarkioista terävästi ja kriittisesti.
Kirja antaa Japanista kuvan, jossa tiukka hierarkia ja yhteiskunnan odotukset yksilöä kohtaan ovat keskeisiä. Nothomb on kuvannut kirjassaan japanilaista kulttuuria, tapoja sekä estetiikkaa kunnioituksella, mutta hän tuo myös esiin säännöt ja kurin, jotka hallitsevat yritysmaailmaa. Teoksessa tulee ilmi, kuinka japanilaisessa kulttuurissa pistetään yhteisön etu yksilön edun edelle. Tämä aiheuttaakin ristiriitaisia tunteita Améliessa, sillä hänen eurooppalainen puolensa ei ole täysin tottunut siihen.
Tiesin ennestään Japanissa olevan jollain tasolla hierarkkinen ja yhteisökeskeinen kulttuuri, mutta yllätyin, kuinka se on niin vahva osa yhteiskuntaa ja kuinka kirjan mukaan yhteiskunnalla on myös kovat odotukset yksilöille. Tämä saakin tajuamaan kuinka erilaisia yhteiskunnan odotukset voivat olla eri puolilla maailmaa. Kirjassa tuodaan esiin, kuinka Japanissa on tarkasti määritellyt roolit miehille ja naisille sekä esimerkiksi rakkaudella on melko eri asema Japanissa kuin Suomessa.
Nöyrin palvelijanne kirjan pohjalta kolme sanaa, joilla kuvastaisin japanilaisuutta, olisivat kunnioittava, perinteikäs sekä yhteisökeskeinen. Kunnioittava korostaa sitä, kuinka japanilaiseen kulttuuriin kuuluu toisen kunnioittaminen ja arvostus. Perinteikäs kuvastaa japanilaisuutta siten, kuinka vanhat tavat, säännöt sekä käytöstavat elävät hyvin. Viimeisenä yhteisökeskeinen kuvailee minusta hyvin japanilaisuutta, nimittäin yhteisön hyvinvointi on Japanissa keskeistä.
Wilma Rühr 3B
Minna Eväsoja: Melkein geisha – Hurmaava ja hullu Japani
Kirja Melkein geisha – Hurmaava ja hullu Japani on suomalaisen Minna Eväsojan omaelämäkerrallinen teos, jossa hän kertoo kokemuksistaan Japanissa ja japanilaisessa kulttuurissa. Päähenkilö on Eväsoja itse, ja teos pohjautuu hänen opiskeluihinsa ja oleskeluunsa Japanissa, erityisesti hänen aikaansa kalligrafiakoulussa. Kirja kertoo paitsi hänen sopeutumisestaan japanilaiseen arkeen, myös hänen syvemmistä pohdinnoistaan kulttuurien välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Teos on täynnä humoristisia ja herkkiä hetkiä, kun Eväsoja yrittää ymmärtää ja tulla osaksi syvälle juurtuneita tapoja ja perinteitä. Se tarjoaa henkilökohtaisen näkökulman japanilaisen elämänmuodon hienovaraisiin sääntöihin, haasteisiin ja kauneuteen.
Melkein geisha edustaa omaelämäkerrallista kirjallisuutta, jossa yhdistyy matkakirjallisuus ja kulttuuriset havainnot. Kirja on myös populaaritieteellinen katsaus japanilaiseen kulttuuriin, sillä se esittelee japanilaisia tapoja, perinteitä ja arjen erityispiirteitä Eväsojan omien kokemusten kautta. Teos on yhtä aikaa henkilökohtainen ja informatiivinen, mikä tekee siitä kevyttä ja opettavaista luettavaa.
Kirja tarjoaa syvällisen ja ainutlaatuisen katsauksen Japanin kulttuuriin. Se kuvaa Japanin hienovaraista etikettiä, yhteisöllisyyttä ja kunnioitusta, joita suomalaiselle voi olla aluksi hankala ymmärtää. Esimerkiksi japanilainen kalligrafiakoulu ja sen tiukat säännöt ovat kirjassa keskeisiä elementtejä, jotka havainnollistavat maan arvostusta perinteille ja muodollisuuksille. Eväsoja kuvaa, kuinka yksilön odotetaan mukautuvan yhteisön normeihin, ja hän itse kokee tämän välillä vaikeaksi, mutta myös opettavaiseksi. Kirja avaa myös japanilaisten ihmisten ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, mutta samalla heidän taipumustaan ylläpitää muodollista etäisyyttä.
Monet japanilaiset tavat, kuten kohteliaisuuden merkitys ja tarkka etiketti, saattavat suomalaiselle tuntua vierailta. Kuitenkin kulttuurin vahva yhteisöllisyys, kurinalaisuus ja kauneuden arvostus ovat asioita, jotka voivat tuntua myös tuttuina ja arvostettavina. Eväsoja onnistuu tuomaan esille sekä Japanin ihmeellisyyden että sen ristiriitaisuudet tavalla, joka saa lukijan pohtimaan omia ennakkoluulojaan ja käsityksiään.
Japanilaisuutta kuvaisin kolmella sanalla seuraavasti:
Kurinalaisuus – Elämä Japanissa vaikuttaa olevan säädelty monilla hienovaraisilla säännöillä, jotka koskevat kaikkea arjen käytöksestä perinteisiin taiteisiin.
Yhteisöllisyys – Japanilaisessa kulttuurissa yhteisön ja harmonian ylläpitäminen ovat keskeisiä arvoja.
Kauneus – Esteettisyys ja yksityiskohtien arvostaminen näkyvät kaikessa, oli kyse sitten arkkitehtuurista, ruokakulttuurista tai perinteisistä taidemuodoista, kuten kalligrafiasta.
Kira Koivulehto 1D
Edita Morris: Hirošiman kukat
Kirja, jonka valitsin on Edita Morrisin kirjoittama Hirošiman kukat. Kirja kertoo Hirošiman atomipommista selvinneistä ihmisistä, ja siitä miten sota vaikuttaa heidän elämäänsä, jopa 14-vuotta räjähdyksen jälkeen. Tarina sijoittuu Hirošimaan alueelle, suurimmaksi osaksi tiettyyn naapuristoon. Tarinan päähenkilö on Juka. Muita tärkeitä ihmisiä ovat yhdysvaltalainen vierailija Sam, Jukan aviomies Fumio ja Jukan sisko Ohatsu.
Tarina alkaa sillä, että Sam tulee vuokralaiseksi muutamaksi päiväksi Jukan ja Fumion kotiin, jotta he saisivat hieman enemmän rahaa elääkseen. Atomipommista puhuminen on Jukan mielestä tabu asia, joten hän yrittää olla kertomatta Samille mitään siitä. Sam yrittää oppia hieman japanilaista kulttuuria. Ajan kuluessa Sam alkaa saada selville, miten räjähdys on vaikuttanut Jukan ja muiden eloonjääneiden elämään. Tarinan taitekohta on, kun Fumio sairastuu säteilytautiin, ja Ohatsu rakastuu japanilaiseen mieheen. Tarina loppuu siihen, että Ohatsu menee Tokioon karkuun uuden miehensä kanssa, ja Fumio kuolee sairaalassa taisteltuaan tautia vastaan.
Kirja antaa Japanista hyvin nöyrän kuvan. Ihmiset kunnioittavat toisiaan yli kaiken. Se näkyy parhaiten siinä, miten ihmiset kumartuvat toisilleen, joko sanomalla terve, tai kertomalla hyvästit. Myös se miten toisia ihmisiä kohdellaan antaa hyvin nöyrän ja kunnioittavan kuvan kulttuurista.
Ihmiset eivät myöskään halua aiheuttavan muille mitenkään harmia. Kirjassa tämä näkyy siinä miten Juka ei halua kertoa kenellekään mitä tapahtui hänelle ja muille atomipommin eloonjääneille, koska hänen mielestänsä asia on jokseenkin tabu. Hän ei halua Samin tietävän asiasta koska hän ei halua hänen alkavan murehtia asiaa.
Perheen köyhyys myös näkyy tarinassa siten, että he ovat aina onnellisia vapaapäivän tai juhlapäivän tullen. Jukan aviomies työskentelee pitkiä päivä ja saa siitä juuri ja juuri sen verran palkka, että he selviäisivät menoistaan. Kukaan ei valita siitä, että heidän täytyy elää varovasti, vaan he ovat onnellisia ja kiitollisia siitä mitä heillä on.
Jos minun täytyisi kuvailla Japanin kulttuuria kirjan pohjalta kolmella sanalla, sanat olisivat nöyryys, kiitollisuus ja kunnioitus. Kaikki näistä teemoista näkyvät kirjassa melkein koko ajan. Ne näkyvät kaikkien kirjassa olevien arjessa ja ne määrittelevät miten he suhtautuvat muihin ihmisiin.
Emil Laine 1E
Takashi Hiraide: Kissavieras
Päätin kokeilla aivan jotain uutta, sillä yleensä lukijana olen enemmän suuntautunut yhteiskunnallisiin ja historiaa käsitteleviin teoksiin. Tämä tehtävä tarjosi mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen genreen, ja koska pidän myös filosofiasta, valitsin japanilaisen Takashi Hiraiden teoksen Kissavieras (2001). Ilmestyessään kirja saavutti suuren suosion Japanin lisäksi myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kissavieras kertoo Tokion laidalla elävästä pariskunnasta. He viettävät rauhallista ja eristäytynyttä elämää. He ovat kirjailijoita, mutta heidän elämänsä on suureksi osaksi sisällötöntä, eikä he esimerkiksi puhu toisilleen paljoa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun naapureiden Chibi-niminen kissa alkaa vierailla heidän talossaan. Aluksi pariskunta suhtautuu epäilevästi kissan vierailuihin, mutta Chibin harmittomuuden ja rauhallisuuden myötä he alkavat kiintyä häneen. Chibi on hoikka, mustatäpläinen ja utelias kissa, jonka tekemisiä Hiraide kuvaa kauniisti. Pariskunta jopa rakentaa Chibille oman kulkureitin ja he odottavat innolla hänen päivittäistä vierailuaan. Kirjassa japanilainen kulttuuri tulee hyvin esiin. Pariskunta tiedostaa, että Chibi on heidän naapureidensa kissa, joten he pitävät hänestä hyvää huolta, mutta eivät esimerkiksi ota Chibiä syliinsä. Toisen omaisuuden kunnioittaminen on japanilaisessa kulttuurissa hyvin tärkeää.
Noin kirjan puolivälissä tapahtuva Chibin kuolema järkyttää pariskuntaa. Se muuttaa kirjan filosofisuutta ja pariskunnan ajattelua hyvinkin paljon. Pariskunta alkaa miettiä ja arvostamaan elämän pieniäkin asioita, jotka tuovat kauneutta heidän elämäänsä. Hiraiden tapa kirjoittaa on hyvin tarkka ja kuvaileva mikä auttaa lukijaa kuvittelemaan tapahtumapaikat luontevasti sekä entisestään eläytymään kirjan kulkuun. Chibi muutti pariskuntaa ja heidän elämäänsä pysyvästi. Chibi toi heidän avioliittonsa tarvittavan piristyksen. Kirjassa pariskunnan mies puhuu Chibistä, kuin omasta lapsestaan ja ikävä Chibiä kohtaan on kova. Kirjan lopussa nostetaan esille Japanin suuri talousromahdus. Televisiossa näytettiin jopa mainoksia, oman talon rakentamisesta sekä kuinka se on ”perustaito”.
Kirjan ajattelutapa pohjautuu japanilaiseen wabi-sabi estetiikkaan, jossa elämän pieniäkin asioita arvostetaan sekä ymmärretään elämän ohimenevyys. Tämä voimistuu entisestään Chibin kuollessa.
Kirja on ennen kaikkea lukemisen arvoinen teos. Se antaa oivan kuvan japanilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Hiraiden tarkat kuvailut tästä kiehtovasta maasta saivat minut odottamaan entisestään tulevaa matkaamme Japaniin.
Jos minun pitäisi kuvailla japanilaisuutta kolmella sanalla ne olisivat: kunnioitettavuus, rauhallisuus, ja eräällä tavalla - puhtaus.
Lucas Käkelä 2C
Lafcadio Hearn: Intohimon karma – Japanin kummitustarinoita
Opettaja, kirjailija ja toimittaja Lafcadio Hearn on tunnettu yhtenä parhaista ja eniten vaikuttaneista Japanin tuntijoista sekä japanilaisten kummitustarinoiden suurena senseinä. Hänen teoksensa Intohimon karma on kokoelma japanilaisia kummitustarinoita, joita hän elämänsä aikana kohtasi muun muassa japanilaisen vaimonsa kertomana. Useat hänen tallentamistansa tarinoista ovat levinneet Japaninkin ulkopuolelle elokuvina, kuten teoksessa esiintyvät Yuki Onna (Luminainen) ja Mimi-nashi-Hoichi (Korvaton Hoichi). Vaikka teos lukeutuukin kauhukirjallisuuteen, eivät kaikki tarinat ainoastaan aiheuta lukijassa kylmiä väreitä, useat niistä sisältävät myös opetuksia yhteiskunnan arvoista.
Hearnin alkuperäinen teos on koottu 1800-luvun lopulla vanhoista kansantarinoista, joten tarinat pohjautuvat vanhanaikaiseen Japaniin. Siitä huolimatta teos tuo hyvin esille perinteiden ja käytäntöjen vakiintuneet roolit Japanin kulttuurissa. Edesmenneitä kunnioitetaan valtavasti ja heitä muistetaan vähintään kerran vuodessa O-Bon-matsurin eli kuolleiden festivaalin aikana. Yksi merkittävimmistä juhlapyhistä Japanissa, tämä buddhalaisuuteen olennaisesti kuuluva juhla-aika vietetään palaamalla kotikulmille perheen kanssa. Useat perinteet perustuvatkin Japanin kahden pääuskonnon shintolaisuuden ja buddhismin käytäntöihin, joiden vaikutus näkyy myös arkisessa elämässä. Ihmiset saattavat esimerkiksi mennä naimisiin shintolaisissa temppeleissä ja myöhemmin tulevat haudatuksi buddhismin menoin. Henkinen elämä ja avioliitossa sitoutuminen seitsemän tulevan olomuodon ajaksi toimivat pohjana usealle teoksen kummitustarinoista.
Entisajan hierarkia on myös läsnä monissa teokseen kootuista kertomuksista. Tuli selväksi, että keisarin sanaa ei missään nimessä tullut kyseenalaistaa eikä työläisen tavallisesti ollut hyväksyttävää mennä naimisiin hierarkiassa korkeammalle asettuvan henkilön kanssa. Nykyään keisari toimii pikemminkin seremoniallisena keulakuvana ja valtion siirryttyä demokratiaan hänen roolinsa sekä hierarkia on vähentynyt. Vanhempien ja vieraitten ihmisten kunnioitus on kuitenkin yhä tärkeä osa Japanin kulttuuria. Tuntemattomien teitittely ei ole sopivaa ja erityisesti ruokaillessa tai lahjoja vastaanottaessa on erittäin tärkeää osoittaa arvostusta.
Tarinat maalasivat taidokkaasti kuvan Japanin poikkeuksellisen monipuolisesta luonnosta. Kostea ja kuuma kesä saatetaan viettää kirsikkapuiden varjossa rentoutuen tai lukuisissa järvissä sekä joissa viilentyen. Teoksen esipuheesta selvisi, että kummitustarinat ovatkin näiden kuumien kesäpäivien takia niin suosittuja. Kylmät väreet nimittäin viilentävät mukavasti.
Lukemani pohjalta kolme sanaa, jotka kuvaavat japanilaisuutta ovat ehdottomasti kunnioitus, perinteet ja harmonia.
Kalle Regelin 3A
