Jussi Saukkonen

Jussi Saukkonen toimi rehtorina vuosina 1949-1972. Hän oli historian ja yhteiskuntaopin lehtori. Kouluvuosia Munkkiniemen yhteiskoulussa Saukkoselle kertyi vuodesta 1945 vuoteen 1972. Saukkonen toimi myös Yksityiskoulujen Liitto ry:n hallituksessa. Saukkoselle myönnettiin kouluneuvoksen arvo vuonna 1955.

Jussi Saukkosella oli lukuisia merkittäviä toimia myös koulun ulkopuolella. Tärkeimpinä näistä voinee mainita Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajuuden (1955-1965), opetusministerin (1964-1966) ja kansanedustajan (1949-1951, 1958-1966) tehtävät sekä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenyyden (1946-1972, puheenjohtajana 1968-1972). Opetusministerikautensa Saukkonen oli koulusta virkavapaalla.

Suomen kansallisbiografia 8 –kirjassa (SKS, 2006) on Jorma Rytkösen kirjoittama esittely Jussi Saukkosesta.

Jussi Saukkosen muotokuvan on maalannut Aarre Heinonen. Se paljastettiin rehtorin 50-vuotisjuhlatilaisuudessa vuonna 1955.

Munkan seniori, eversti, tiedustelukuvauksen ja kuvaustekniikan kehittäjä sekä sota- ja asehistorioitsija Jyri Paulaharju muistelee Jussi Saukkosta:

”Rehtori Jussi Saukkonen oli edeltäjäänsä Ilmari Koskimiestä avoimempi. Hänen opetusaineensa oli toisaalta yhteiskuntapainotteisempi ja monin osin ajankohtainen. Elettiin sodanjälkeistä murroskautta ja Saukkonen toi esille isänmaamme vaikeudet.

Me oppilaat, jotka olimme aloittaneet sodan aikana koulun, ymmärsimme hyvin tilanteen. Meidän keskuudessamme vallitsi voimakas isänmaallisuuden tunne. Saukkosen tunneilla oltiin hyvin tarkkaavaisia, hänen esitystapansa oli selkeätä ja paikoin jopa mukaansatempaavaa.

PS. Mainittakoon, että luokaltani lähti Kadettikouluun neljä nuorukaista: olemme kadettiveljiä Munkasta. Koulun henki!”

***

Markku Haavisto, vuoden 1969 ylioppilas kertoo Saukkosesta näin:

”Ministeri, kouluneuvos Jussi Saukkonen oli historianopettajana 1960-luvun loppupuolella. Jussi oli arvostettu, mutta ainakin vilkkaiden oppilaiden pelkäämä opettaja ja rehtori.

Rehtorilla oli siihen aikaan opetusvelvollisuus, ja huolimatta hänen vaativista yhteiskunnallisista tehtävistään, hän toimi silti ainakin osittain opettajana.

Politiikka vaati siihen aikaan paljon pitkiä iltoja.

Jussi oli usein hyvin väsynyt tunnilla ja kerran hän nukahti kesken tunnin. Yhteisestä sanattomasta sopimuksesta koko luokka (meitä taisi olla lähes neljäkymmentä) pysyi hiirenhiljaa, jotta arvostavamme rehtori, ministeri, sai nukkua rauhassa. Jussi heräsi välitunnin alkaessa ja lopetti tunnin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.”