1. Kuka olet ja mistä tulet?
Nimeni on Yukako Uemura, ja olen kotoisin Takamatsun kaupungista, joka on Kagawan prefektuurin pääkaupunki. Kagawa sijaitsee Shikokun saarella, joka on neljästä Japanin pääsaaresta pienin.
2. Mikä sai sinut kiinnostumaan Suomesta?
Kaii Higashiyaman maisemamaalaus ja Miharu Inagakin kirja, joihin tutustuin lukioikäisenä.
Kaii Higashiyama on yksi Japanin arvostetuimpia taidemaalareita, joka maalasi perinteisellä japanilaisella nihonga-tyylillä maisemamaalauksia. Hän matkusti 1960-luvulla Pohjoismaihin, ja siitä syntyi kuuluisa maisemateos ”Yöttömän yön valo”, joka kuvaa Kuopion seudun maisemaa.
Inagakin kirjan nimi on “Finrandogo wa neko no kotoba” eli “Suomen kieli on kissan kieli”. Kirjan nimi tulee siitä, että Inagakin korvissa “niin, niin” kuulosti kissan ääneltä. Inagaki opiskeli suomea Helsingin yliopistossa 1970-luvulla. Kirja kertoo suomen kielestä, kielen opiskelun iloista ja tuskista ja suomalaisista huumorin saattaman sävyn kera.
3. Minä vuonna tulit Suomeen opettamaan japanin kieltä Helsingin yliopistoon? Kuinka kauan olit Suomessa ja opetit Helsingin yliopistossa?
Tulin Suomeen vuonna 1993 opettamaan japania The Japan Foundationin lähettämänä vierailevana japanin kielen asiantuntijana Helsingin yliopistoon. Neljä vuotta olin siinä asemassa eli toimin japanin kielen lehtorina vuodesta 1998 vuoteen 2013 asti. Asuin noin 20 vuotta Suomessa ja toimin Helsingin yliopistossa japanin kielen opettajana.
4. Millaista työskentely Suomessa oli? Poikkeaako suomalainen työkulttuuri japanilaisesta?
Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos, jossa olin töissä, oli kulttuurien monipuolisuuden näyttämö. Henkilökunta oli erittäin kansainvälinen porukka. Silloin afrikkalaisia ja aasialaisia kieliä kutsuttiin “harvinaisiksi” kieliksi. Opiskelijat osasivat avoimin mielin kiinnostua erilaisiksi kategorisoiduista asioista ja ihmisistä.
5. Oliko Suomeen tuleminen kulttuurisokki vai oliko tänne helppo sopeutua? Mitkä asiat ihmetyttivät/ihastuttivat/yllättivät?
Nyt tuntuu siltä, että yllättävät, ihastuttavat ja ihmetyttävät asiat olivat jatkuvasti minun arkipäivässäni läsnä. Koska ne olivat sulautuneet jokapäiväiseen toimintaan, en kokenut niitä kuitenkaan erityisesti kultuurisokkina.
Minulle oli ennen kaikkia suuri “sokki”, kun sain The Japan Foundationilta kirjeen, jossa minut määrättiin lähtemään Suomeen opettamaan japania, koska en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että tulisin opettamaan samassa yliopistossa, jossa Inagaki aikoinaan opiskeli suomea.
6. Osaat puhua suomea erittäin hyvin. Moni kuitenkin ajattelee, että suomen kieli on vaikea oppia. Mitä mieltä olet tästä? Miten itse koit suomen kielen opiskelun? Osasitko suomea jo ennen Suomeen saapumistasi?
Japanilaisille minkä tahansa vieraan kielen oppiminen on vaikeaa, koska japanin kieli on monessa suhteessa erilainen kuin muut kielet. En osannut suomea ennen Suomeen saapumistani ja aloitin heti kielen opiskelun ensin kesäyliopiston kurssilla, koska olin aina ollut kiinnostunut suomen kielestä Inagakin kirjan vuoksi. Aluksi (siis parina ensimmäisenä vuonna) tuntui ihan mahdottomalta oppia suomea. Japanissa olin opiskellut englannin lisaksi ranskaa, kiinaa ja koreaa, mutta suomen opiskelu poikkesi siten, että asuin ympäristössä, jossa kieltä oikeasti käytetään. Suomen kielessä on asioita, jotka muistuttavat jostakin syystä japania. Jos joku japania äidinkielenään osaava henkilö opiskelisi yhtä paljon englantia ja suomea, hän oppisi suomea paremmin kuin englantia.
7. Onko Suomeen opiskelemaan/töihin tulevan mielestäsi osattava suomen kieltä vai riittääkö englannin osaaminen?
Riippuu varmaan siitä, millaisessa opiskelu-/työyhteisössa toimitaan, mutta yleisesti sanoen minun mielestäni paikallisen kielen osaaminen on olennainen osa sen maan sosialiseen yhteisöön osallistumista.
8. Munkkiniemen yhteiskoulun opiskelijaryhmä kävi syksyllä 2024 luonanne vierailulla Kagawan prefektuurin pääkaupungissa Takamatsussa osana Japanin kulttuurin ja maantuntemuksen opintojaksoa. Miten vierailu mielestäsi sujui ja millaisia terveisiä haluaisit lähettää opiskelijoille?
Opintomatka sujui kaiken puolin erittain hyvin. Oli erittäin antoisaa tehdä yhteistyötä munkkalaisten kanssa, erityisesti vararehtori Merja Haaviston kanssa, koko matka suunnittelusta toteuttamiseen asti. Haluaisin sanoa opiskelijoille, että “nyt teillä on tukikohta Japanissa, käykää uudestaan ja olkaa pidempi aika. Japani on sen verran iso maa, on vielä paljon katsottavaa”.
9. Kaipaatko Suomesta jotain ja onko suunnitelmissasi vielä tulla Suomeen?
Kaipaan monia asioita, Suomi on toinen kotimaani.
10. Millaisia ohjeita/neuvoja antaisit opiskelijoille, jotka haluavat opiskella Japanin kulttuuria ja kieltä.
Ei-eurooppalaisen kielen ja kulttuurin oppiminen / ymmärtäminen avaa uusia näköaloja ja rikastuttaa elämääsi. Kulttuuri tulee kielen mukana. Japanin kielessä on eri kohteliaisuustasoja ja kulttuurin tuntemus on olennainen osa japanin osaamisessa, jotta voisi käyttää kieltä tarkoituksenmukaiseseti. Japanin kirjoitusjärjestelmän hallinta on haastavaa, mutta sen oppiminen on haasteen arvoinen. Tsemppiä vaan!