Kroatian keskuspankki – vierailu Moneterra-rahamuseossa
Sunnuntain matkapäivän jälkeen Yhteiskunta- ja talouslinjan opintomatkan Kroatian osuus alkoi aurinkoisena maanantaiaamuna Zagrebin keskustan Eurooppa-aukiolla sijaitsevasta Moneterra-rahamuseosta. Moneterra on Kroatian keskuspankin eli HNB:n hiljakkoin avattu rahamuseo, jossa voi muun muassa tutustua rahan historiaan ja harjoitella työpajoissa henkilökohtaista taloudenhallintaa. Vierailu tarjosi monipuolisen katsauksen siihen, miten raha ja talous on kehittynyt ajan saatossa – sekä yleisellä tasolla että erityisesti Kroatian osalta.
Vierailumme alkoi opastetulla kierroksella, jonka alussa käsiteltiin rahan historiaa globaalilla tasolla. Museo-oppaamme Josip Bradaric esitteli, miten erilaisia vaihdannan välineitä on käytetty ennen nykyaikaista rahajärjestelmää. Erityisen mielenkiintoista oli katsella ja kokeilla näädän eli kunan turkkia, joka on aikoinaan toiminut maksuvälineenä Kroatiassa, vähän samaan tapaan kuin oravannahat meillä Suomessa.
Kierroksen aikana perehdyttiin myös tarkemmin Kroatian rahaan liittyvään historiaan ja sen kehitykseen. Vierailu havainnollisti, kuinka erilaiset rahajärjestelmät muuttuvat ajan myötä yhteiskunnan tarpeiden ja poliittisten muutosten mukaan. Käsittelimme esimerkiksi käteisenvaluutan aseman eroja Suomessa ja Kroatiassa. Esimerkiksi Kroatiassa kaikilla nuorilla ei ole välttämättä omaa pankkitiliä, kun taas Suomessa se on lähes itsestäänselvyys. Kävimme myös läpi, miten Kroatian liittyminen euroalueeseen 2023 on muuttanut sen taloutta, kun aiemmin vuodesta 1994 maan valuuttana ollut kuna vaihtui euroon, mikä on heikentänyt merkittävästi kroatialaisten ostovoimaa.
Kierros sisälsi paljon perinteisestä museokokemuksesta poikkeavia vaiheita ja se edesauttoi ymmärtämään käsiteltyjä asioita käytännön kautta. Esimerkiksi vaihtokauppataloutta havainnollistavan pelin myötä huomasimme muun muassa, kuinka haastavaa vaihtokaupan käyminen on ollut ennen sopimuspohjaisten rahajärjestelmien kehittämistä.
Koko museokierros käytiin dialogimaisessa muodossa ja oppaamme olivat tehneet loistavaa taustatyötä, sillä tiesivät paljon Suomen taloustilanteesta, mikä helpotti keskustelua ryhmän ja oppaiden välillä.
Kierroksen jälkeen siirryimme työpajaosuuteen, jossa keskityttiin henkilökohtaiseen taloudenhallintaan. Työpajassa käsiteltiin muun muassa taloudellisia tavoitteita, säästämistä sekä rahankäyttöä arjessa. Keskustelu herätti ajatuksia siitä, miten yksilön valinnat vaikuttavat pitkällä aikavälillä taloudelliseen tilanteeseen. Tekemämme kyselyn vastauksissa näkyi myös kulttuurilliset erot suomalaisten ja kroatialaisten nuorten suhtautumisessa omaan talouteensa, meille selvisi, että kroatialaisten nuorten yleisin taloudellinen tavoite on oman auton omistaminen.
Työpajan lopuksi osallistuimme harjoitukseen, jossa meidän piti ryhmittäin suunnitella budjettia eri elämäntilanteissa. Tehtävässä tuli ottaa huomioon muuttuvat tulot ja menot sekä tehdä yhdessä arvopohjaisia päätöksiä siitä, miten rahaa kannattaa käyttää ja säästää. Harjoitus konkretisoi hyvin talouden suunnittelun haasteita ja sitä, kuinka tärkeää on varautua erilaisiin tilanteisiin.
Vierailu Moneterra-museossa oli kokonaisuudessaan opettavainen ja tarjosi sekä historiallista että käytännönläheistä näkökulmaa talouteen. Rahan historian ymmärtäminen auttoi hahmottamaan, miksi nykyinen talousjärjestelmä toimii kuten toimii ja työpaja toi esiin talouden merkitystä yksilön arjessa.
Haluamme kiittää Moneterra-museota ja oppaita mielenkiintoisesta ja monipuolisesta vierailusta.
Valdemar T.
SM
Suomen Zagrebin suurlähetystö
Aamun Moneterra-vierailun ja virkistävän lounastauon jälkeen maanantain 27.4. toisena vierailukohteena Munkan Yt-linjan iskuryhmä pääsi tutustumaan Suomen Kroatian-suurlähetystön toimintaan. Lähetystö avattiin vuonna 1997, sillä ensimmäiset vuodet Kroatiaa hoidettiin Budapestistä käsin – ennen matkaa koulullamme vierailleen suurlähettiläs Pertti Torstilan johtamana. Nykyisin suurlähetystö sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, jonne se oli itse asiassa juuri muuttanut toisesta sijainnista. Isäntämme olivatkin vierailumme ajankohtana keskellä muuttokiireitä, joten tapaaminen toteutettiin lopulta läheisessä Euroopan komission heidän käyttöönsä antamassa kokoustilassa.
Saavuttuamme kohteeseen meidät toivotti lämpimästi tervetulleeksi edustuston päällikön sijainen Emmi Kulta ja korkeakouluharjoittelija Veeti Hernetkoski. Kulta avasi meille kokemusrikasta ja monipuolista urapolkuaan, joka on johdattanut hänet aina Keski-Afrikan Tasavallasta Iranin kautta Kroatian Zagrebiin. Hän jakoi myös kokemustensa pohjalta arvokkaita elämänohjeita, kuten että kaikesta selviää ja pelko ei saa viedä luottamustamme huomiseen.
Jyväskylän yliopistossa puolestaan yhteiskuntatieteitä opiskeleva Hernetkoski kertoi konkreettisesti, miten korkeakouluopintojen aikana hyödyllistä työharjoittelupaikkaa käytännössä haetaan ja millaisia taitoja tehtävissä pärjääminen opiskelijalta vaatii. Kohta lukion jälkeisiin vaiheisiin suuntaavina kyselimmekin paljon Veetiltä muun muassa harjoittelupaikkaan ja opiskeluun liittyviä kokemuksia ja neuvoja.
Suomen ja Kroatian diplomaattiset suhteet solmittiin helmikuussa 1992, noin puoli vuotta sen jälkeen, kun Kroatia oli julistautunut itsenäiseksi Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta. Suhteet ovat Kullan mukaan olleet alusta alkaen myönteiset ja mutkattomat. Toisaalta Kroatian ja Suomen hallintojen välinen kahdenvälinen vierailuvaihto on suhteellisen vähäistä, koska keskinäisen kaupankäynnin määrä ei ole erityisen suurta ja poliittiset erimielisyydet loistavat poissaolollaan. Kroatian suurlähetystön vastuualueeseen kuuluvat myös Bosnia-Hertsegovina sekä Vatikaanin pyhä istuin. Samaan tapaan kuin Unkarin suurlähetystö huolehtii tällä hetkellä Slovenian seurannasta.
Keskustelutilaisuus oli luonteeltaan rento ja olimme taustatyön tehneinä varustautuneet laajoin kysymyspatteristoin. Esittämämme kysymykset koskivatkin kaikkia kolmea suurlähetystön vastuualueeseen kuuluvaa valtiota, joilla on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Vatikaanivaltio ja Kroatia ovat katolisia maita, kun taas Bosnian valtauskonto on islam. Uskonnollisista eroavaisuuksistaan huolimatta Kroatiassa ja Bosniassa puhutut kielet muistuttavat läheisesti toisiaan. Kulta myös avasi meille opiskelijoille maiden erilaisia hallintomuotoja. Kroatian tasavalta on parlamentaarinen länsimaa – tosin omine haasteineen kuten kaikilla muillakin länsimailla. Keskellä entisen Juhoslavian etnisiä rajalinjoja sijaitseva Bosnia-Hertsegovina on taasen poliittisesti vielä varsin epävakaa valtio, jolla riittää runsaasti eriasteisia haasteita väestöryhmien yhteisen sävelen löytämisessä.
Kaikesta päätellen koulukirjoista oppimamme Balkanin ruutitynnyri -käsite on yhä monella tapaa tosiasia, mikä välittyikin Kullan diplomaattisin sanakääntein meille avaamasta tilannekuvassa keskustelumme aikana. Nopeasta kehityksestä huolimatta Jugoslavian traumaattisen hajoamissodan jälkeinen läntisen Balkanin alue on vielä osittain hajanainen ja erilaiset nationalistiset tai etniset ryhmittymät ajavat monesti keskenään ristiriitaisia tavoitteitaan. Erityisesti Bosnia-Hertsegovinan federaatiossa enemmistönä olevilla muslimeilla eli bosniakeilla ja Republika Srpskan serbitaustaisilla ortodoksikristittyillä on edelleen keskenään eriäviä intressejä. Lisäksi maahan kuuluu Daytonin vuoden 1995 rauhansopimuksessa perustettu itsehallinnollinen Brčkon alue, joka sijaitsee maan koilisosassa.
Kroatiassa vakituisesti asuvien suomalaisten määrä on Kullan mukaan varsin pieni, ehkä vain joitakin satoja henkilöitä. Arvion epätarkkuus johtuu kuulemma siitä, että moni suomalainen asuu maassa vain osan vuodesta tai ei ole ainakaan tehnyt virallista muuttoilmoitusta. Tämä tieto hieman yllätti meidät, sillä maa on monille meillekin entuudestaan tuttu matkailukohde, ja ennen koronapandemiaa Kroatiassa vieraili Kullan mukaan vuosittain jopa 120 000 suomalaista matkailijaa. Bosniassakin asuvien suomalaisten määrä on ilmeisesti vielä tätäkin pienempi, vaikka yhteistä taustaa maidemme välillä löytyy sieltäkin. Suomi on nimittäin osallistunut rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan Bosnia-Hertsegovinassa useissa eri vaiheissa lähes kolmen vuosikymmenen ajan, vuodesta 1992 aina vuoteen 2018 asti. Vaikka Suomi ei ole yleisesti alueella kovinkaan laajasti tunnettu, Kulta vakuutti meidät matkalaiset siitä, että maamme maine on alueella hyvä ja suomalaisia pidetään luotettavina. Tämä arvio vahvistui myös oleskelumme aikana jutellessamme paikallisten ihmisten kanssa. Onnellisuuden ja maineikkaan koulujärjestelmämme ohella etenkin urheilijamme Matti Nykäsestä Lauri Markkaseen olivat tuttuja nimiä paikallisille.
Kulta kertoi lopuksi omista kokemuksistaan Kroatiasta oikein miellyttävänä asuinpaikkana. Kahvilakulttuuri ja mukavat ihmiset piristävät arkea, lisäksi hänen oma kiipeilyharrastuksensa on auttanut siviilielämän kontaktien luomisessa paikallisiin ihmisiin. Työllisyystilanne on melko hyvä, joskin korkean inflaation myötä maan hintataso on kohonnut nopeasti pelkästään hänen toistaiseksi vasta noin vuoden kestäneen komennuksensa aikana. Kroatian monimuotoisen luonnon hän kertoi olevan vertaansa vailla, mikä houkuttelee maahan matkailijoita ympäri maailmaa.
Koko Yt-linjan ryhmä kiittää suurlähetystöä ja erityisesti Emmi Kultaa vierailusta ja avartavasta katsauksesta Balkanin tilanteeseen sekä Suomen rooliin alueella. Näillä tiedoilla on hyvä jatkaa opintoja eteenpäin.
Simo K. ja Ilmari N.
Hrvatski sabor – vierailu Kroatian parlamenttiin
Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä lähdimme aamupalan jälkeen tapaamaan Kroatian parlamentin Hrvatski saborin kansanedustajia. The more the merrier -sanonnan hengessä saimme iloksemme mukaan tälle vierailulle myös myös edellisen päivän Suomen suurlähetystövierailulla tapaamamme Emmi Kullan ja Veeti Hernetkosken.
Taustoittaessamme vierailua saimme selville, että saborin historia ulottuu lähes tuhannen vuoden taakse ja 1500-luvulta eteenpäin se toimi aateliston säännöllisenä tapaamispaikkana, ja edelleen Kroatian kansallisen heräämisen aikoihin maan autonomisten pyrkimysten keskeisenä näyttämönä. Toisen maailmansodan jälkeen, Kroatian muodostaessa yhden Jugoslavian tasavalloista, sabor menetti suurelta osin merkityksensä autonomisena hallintoelimenä. Jugoslavian liittotasavallan hajottua ja Kroatian itsenäistyttyä 1990-luvulla, saborista muodostui demokraattisen tasavallan yksikamarinen kulmakivi, joka Suomen eduskunnan tavoin muun muassa valvoo hallituksen toimintaa, säätää lait ja hyväksyy maan budjetin.
Zagrebin vanhassa kaupungissa sijaitsevaa historiallista parlamenttirakennusta remontoidaan parhaillaan vuoden 2020 maanjäristyksen jäljiltä, joten suuntasimme kulkumme väistötiloina toimivaan Franjo Tuđmanin sotilasakatemiaan, missä parlamentti on toistaiseksi evakossa. Perillä meidät toivottivat tervetulleeksi parlamentin Kroatia-Suomi-ystävyysseuran puheenjohtaja Rada Borić vihervasemmistolaisesta Možemo-puolueesta ja ryhmän sihteeri Marijana Mikulas. Kielitiedetaustainen Borić on asunut myös Suomessa opettaessaan Helsingin yliopistolla, ja hän on muun muassa kirjoittanut suomi-kroaatti-suomi-sanakirjan.
Borićin johdolla ryhmälle esittäytyivät joukko Suomi-ystävyysseuran parlamentaarikkoja: Draženka Polović, Borićin tavoin Možemon edustaja, ja Marija Lugarić, Kristina Ikić Baniček, Miroslav Marković, Anita Curiš Krok sekä Barbara Antolić Vupora Kroatian sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Kummatkin puolueet ovat tällä hetkellä oppositiossa, sillä maata hallitsee keskustaoikeistolaisen HDZ:n ympärille muodostunut, pääministeri Andrej Plenkovicin johtama koalitiohallitus.
Tapaamisen kokoonpanosta johtuen saimmekin kuulla varsin suoraa ja hallituksen toimintaan kriittisesti suhtautuvaa puhetta Kroatian yhteiskunnallista tilanteesta. Yhteiskunta ja talous -linjan opiskelijat nostivat heti kättelyssä esille naisten ja seksuaalivähemmistöjen aseman Kroatiassa. Perustuslain mukaan Kroatia on tasa-arvoinen maa, jossa parlamentissa ja yritysten hallituksissa on sukupuolikiintiöitä. Lisäksi Kroatia on yksi harvoista maista, joissa naismurha on erillinen rikosnimike. Todellisuudessa kuitenkin puolueet mieluummin maksavat sakkoja liian vähäisestä naisehdokkaiden määrästä ja laajojen poikkeuslupien takia kiintiöt koskevat vain maan 16 suurinta yhtiötä. Seksuaalivähemmistöjen asema on parantumaan päin, mutta kuulemamme mukaan kehitys on syvästi katolisessa ja patriarkaalisessa maassa ollut hidasta. Esimerkiksi avioliitto on maan perustuslaissa määritelty naisen ja miehen väliseksi, vaikka rekisteröidyt parisuhteet ovat olleet mahdollisia vuodesta 2014.
Parlamentaarikot kertoivat myös maata monella tasolla vaivaavasta korruptiosta. Kroatia on kaukana Unkarin vaaleja edeltäneestä tilanteesta eikä sen asioista uutisoida laajalti eurooppalaisessa mediassa, mutta korruptiota esiintyy yhteiskunnan joka tasolla. Itsenäisyyssodan myllerryksissä aloitettu yksityistäminen ja lähes yhtäjaksoinen 35 vuoden valtakausi ovat johtaneet konservatiivisen HDZ-puolueen laajaan vaikutusvaltaan oikeusjärjestelmästä yliopistoihin ja talouteen. Edustajat kiteyttivät, että korruption kitkemiseksi tarvitaan itsenäistä mediaa ja aidosti riippumattomia tuomioistuimia. Lisäksi kroatialaisten luotto muihinkin instituutioihin on melko matalaa, mitä pitäisi parantaa.
Kysyimme myös siitä, miten nuorison saisi innostumaan politiikasta. Isäntäväkemme valittelikin sitä, miten monen suurpuolueen jäsenistö koostuu ensisijaisesti ”valkeatukkaisista miehistä”. Vuoden 2019 aktivismin ja kansalaisliikkeiden pohjalta perustettu Možemo on muun muassa järjestänyt paikallistapahtumia eri kaupunginosissa, joissa nuoriso otetaan mukaan parantamaan omaa ympäristöään. Tilannetta auttaa, että Zagrebin pormestari on puolueen jäsen. Edustajat painottivat lisäksi puheenvuoroissaan vanhempien sukupolvien vastuuta tehdä tilaa nuorille.
Myös Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan hyvä maine tuli puheeksi. Kuten Borić sanoi, ”Suomessa koulutus on prioriteetti ja ylpeys”. Edustajat kuitenkin harmittelivat vähäistä yhteistyötä eduskunnan ja saborin välillä, sillä maamme eivät ole erityisen läheisiä liittolaisia. Eduskunnassa ei esimerkiksi toistaiseksi ole vastaavaa Kroatia-ystävyysseuraa. Alustavaa kiinnostusta Suomen-vierailuun kuitenkin löytyi ja kutsuimmekin emäntämme ja isäntämme vastavierailulle meille Munkkaan.
Suurkiitokset Rada Borićille, kaikille muille tapaamillemme kansanedustajille ja sihteeri Mikulasille tämän hyvin mieleenpainuvan vierailun järjestymisestä.
Terho R. ja Hilkka I.
Euroopan komission Kroatian edustusto
Aamun parlamenttivierailun ja lounastauon jälkeen oli koittanut aika Yhteiskunta- ja talouslinjan vuotuisen opintomatkan toiseksi viimeiselle vierailuetapille. Ryhmämme palasi jo eilisestä Suomen suurlähetystön vierailusta tuttuun kokoustilaan kuulemaan ajankohtaiskatsauksen Euroopan komission Zagrebin edustuston toiminnasta. Aamun onnistuneen tilaisuuden jälkeen olimme jo ennalta virittäytyneet yhteiskunnallista keskustelua varten. Paikan päällä meidät otti vastaan edustuston poliittisen raportoinnin tiiminvetäjä Hristo Hristov, ja linjalaisten olikin aika kaivaa vielä lämpimät muistiinpanovälineet esiin viimeistä kertaa.
Vierailumme alkoi Hristovin esitelmällä Kroatian EU-jäsenyyden yksityiskohdista ja Balkanin maiden suhteesta Euroopan unioniin. Ryhmämme oli saanut jo kuulla Zagrebissa kattavaa tietoa Kroatian historiasta ja politiikasta sekä lisäksi Suomen edustajien että paikallisten kansanedustajien toimenkuvista. Nyt oli vuorostaan kiinnostavaa päästä kuulemaan asiasta Euroopan unionin päätösten toimeenpanosta vastaavan komission edustajan näkökulmasta.
Viimeisimpänä jäsenmaana vuonna 2013 unioniin liittyneen Kroatian EU-jäsenyys on tuonut maahan kaivattua talouskasvua ja rahallista tukea. Samalla jäsenyys korostaa eroa moniin sellaisiin Länsi-Balkanin maihin, jotka ovat yhä unionin ulkopuolella. Näille maille, kuten Montenegrolle, Pohjois-Makedonialle ja Bosni-Hertsegovinalle, Kroatia on monella tapaa esimerkki EU:n jäsenyyden vaikutusten suhteen. Esitelmässä käytiinkin läpi tulevaisuuden näkymiä muun muassa näiden maiden ja unionin välisestä laaja-alaisesta yhteistyöstä. Hristov avasi meille myös komission edustuston tehtäviä, joista oleellisimpia ovat unionin toiminnasta ja kohdemaan tapahtumista tiedottaminen sekä paikallisten tahojen että Brysselin suuntaan.
Erityisenä teemana mieleemme jäi laajasti käsitelty EU:n Balkanin maiden laajentumispolitiikka ja Kroatian vaikutusvalta alueella. Uusien mahdollisten jäsenmaiden tulee varmistaa tiettyjen kriteerien täyttyminen päästäkseen osaksi Euroopan unionia. Esimerkiksi Rule of law eli oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on keskeinen ehto. Tosin, kuten olemme matkalla oppineet, niin periaatetta ei ole suinkaan aina noudatettu nykyisissä jäsenmaissakaan. Unioni pyrkii kuitenkin erilaisten projektien ja insentiivien kautta tuomaan Balkanin maita lähemmäksi yhteisöä, joka on lähempänä liittovaltiota kuin tavanomaista valtioiden liittoa. Kuten Hristov prosessin tiivisti: “The countries must do their homework to be a part of the club.”
Esityksen jälkeen oli vuorostaan yleisön aika päästä ääneen. Linjamme opiskelijat pääsivät esittämään Hristoville kysymyksiä, joita meiltä taustatyön myötä löytyi luonnollisesti kattava lista. Keskustelut haarautuivat niin tarkentaviin kysymyksiin esitelmästä kuin laajempaankin kuvaan ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista sekä isäntämme omasta virkamiesurasta. Hristov avasi meille esimerkiksi EU:n monivuotista rahoituskehystä ja unionin mahdolliseen laajentumiseen liittyviä näkökulmia. Rahoituskehyksen eli EU:n 7-vuotisen budjetin kahden biljoonan euron hintalappu onkin päätähuimaava ja mielipiteitä jakava summa, vaikka sen suhteellinen osuus jäsenmaiden bruttokansantuotteista onkin hyvin pieni. Keskustelimme myös tarkemmin yksittäisistä EU:n maista, ja oli mukavaa päästä hyödyntämään jo aiemmilla vierailuilla opittua tietoa kohdemaistamme Unkarista ja Kroatiasta.
Tapaamisen loppua kohden tunnelma muuttui rennommaksi ja siirryimme politiikasta kevyempään, mutta hyvin oleelliseen aiheeseen. Hristov jakoi arvokkaita neuvoja jo meille tutuksi tulleesta raporttien kirjoittamisesta. Aiemmin journalistina toimineen Hristovin työnkuvaan sisältyy runsaasti raportoimista, ja opiskelijat olivatkin kiinnostuneita kuulemaan asiantuntijan vinkkejä aiheesta. Tekoälyn yleistyessä Hristov painottikin omaäänisyyttä ja henkilökohtaisten kokemusten tuomista tekstiin, mikä erottaa ihmisen kyvyt tekoälystä. ”If ChatGPT can replace you, you are misplaced”, kuvaili Hristov. Tekstissä on siis tärkeää tulla ilmi, että kirjoittaja on ollut paikalla henkilökohtaisesti, muutoin tekstin voi yhtä hyvin luoda tekoälylläkin. Hyvä raportti onkin kollaasi sekä omaa kokemusten myötä kumuloitunutta näkökulmaa että muun muassa ajankohtaista muuta tietoa. Tätä taitoa kone ei hänen mukaansa voi korvata – ainakaan vielä vähään aikaan.
Koko ryhmämme kiittää Hristovia antoisasta ja kiinnostavasta esitelmästä sekä opettavaisesta keskustelusta. Hvala, Hristo Hristov!
Nuutti J. ja Aaro E.
Zagrebin ja Kroatian poliittinen lähihistoria
Euroopan unionin komissiovierailun jälkeen Yhteiskunta ja talouslinjan opintomatkan viimeisenä ohjelmakohteena oli Zagrebin raketti-iskujen muistokeskus ja Jugoslavian hajoamissodan (Homeland War) tapahtumia taustoittanutta kävelykierrosta. Tapaamispaikalla meitä oli vastassa oppaamme, ExploreMoreCroatia-ohjelmapalveluyrityksen osastopäällikkö Iva Peroković, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ympäri keskustaa kulkeneelle esittelykierrokselle Kroatian ja etenkin maan pääkaupungin Zagrebin monivaiheiseen historiaan.
Kävelykierroksen aluksi kuulimme Zagrebin arkkitehtuurista ja historiasta. Zagreb koostuu kolmesta eri osasta: keskiaikaisesta yläkaupungista, 1800–1900-luvuilla rakennetusta alakaupungista ja 1950-luvun jälkeen rakennetusta uudesta Zagrebista. Kaupunginosien välillä näkyy vahvasti niiden rakennusajan vaikutteet. Uusimmassa osassa Zagrebia näkyi Jugoslavian vallan aikaiset vaikutteet rakennusten julkisivuissa: talot ovat vankkoja ja tehty kestämään. Kävelimme kierroksen aikana Grič-tunnelin läpi, joka rakennettiin alun perin pommisuojaksi toisen maailmansodan aikaan, vuonna 1943. Tunnelia on viimeksi käytetty muuhun kuin läpikulkuun vuosina 1991–95 käydyn Kroatian sodan aikaan, jolloin siellä järjestettiin teknomusiikkitapahtuma paikallisille asukkaille irtiottona raskaasta arjesta konfliktin keskellä. Tunneli on vain yksi maailmansodan ja läntisen Balkanin maat yhdistäneen Titon Jugoslavian ajan monista jäänteistä kaupungissa. Näimme kierroksella eteläisen Zagrebin siluetissa suuren, yli 1000 huoneiston rakennuksen, jonka nimi on kroatiaksi Mamutica. Talo on suunniteltu asumiseen, mutta jatkuvasti kylmän sodan kuumenemiseen varautunut Jugoslavian hallinto rakennutti talon muutettavaksi alle kahdessa vuorokaudessa sotilassairaalaksi itä- ja lansiblokkien välisen eskalaation varalta. Kuulimme myös, että Jugoslavia tasapainotteli Suomen tavoin omalla tavallaan eri leirien välillä. Vaikka Jugoslavia oli sosialistinen valtio, se ei missään vaiheessa kuulunut Varsovan liittoon eikä Neuvostoliiton johtaman itäblokin rakenteisiin.
Vierailimme myös keskustan Ban Jelačić -pääaukiolla, joka toimii zagrebilaisten kokoontumispaikkana. Aukiolla järjestetään mielenosoituksia ja kansallisia juhlia. Esimerkiksi vuonna 2018 aukiolla järjestettiin maan jalkapallomaajoukkueen historiallisen menestyksen johdosta suuret karkelot, kun maan kansalaisia yhdistävä maajoukkue ylsi MM-finaaliin asti, tosin häviten lopulta Ranskalle lukemin 4–2.
Kaupunkikierroksen aikana kuulimme oppaaltamme Zagrebin kaupunkikulttuurista. Erityisesti meitä yllätti päivittäin Lotrščak-tornissa tapahtuva kanuunan ampuminen. Kanuuna ammutaan päivittäin tasan kello 12 ja perinne on säilynyt sellaisenaan jo vuodesta 1877. Ampuminen kuuluu 130 desibelin voimakkuudella ja se ilmaisee monelle paikalliselle kahvitaukoa tai rukoiluhetkeä, sillä Kroatia on hyvin katolinen maa. Melkein kaksi vuosisataa vuotta vanha perinne nostattaa kuulemma myös kritiikkiä, sillä kanuunan ampujan palkka maksetaan kansalaisten maksamista veroista aikana, jolloin korkeasta 5 % inflaatiosta kärsivässä maassa moni on taloudellisesti ahtaalla.
Kaupunkikierroksen päätteeksi suuntasimme Perokovićin johdolla Zagrebiin kohdistuneiden raketti-iskujen tuhoa esitelleeseen pieneen erikoismuseoon. Sodan alkamisvuonna 1991 syntyneen oppaamme mukaan muistot tapahtumista ovat edelleen suhteellisen tuoreina paikallisten mielissä. Koska sodasta on ainoastaan muutama vuosikymmen aikaa, se herättää kroatialaisissa edelleen paljon tunteita. Peroković kertoi sukupolvien välisistä eroista suhtautumisessa kansalliseen traumaan. Iäkkäämmät muistavat sodan terrorin paremmin, joten he ottavat siihen liittyvät asiat myös henkilökohtaisemmin. Sodan jälkeen tai sen aikana syntyneet nuoremmat sukupolvet eivät itse ole kokeneet sotaa eivätkä täten kanna sen kauhuja mukanaan. Ylisukupolviset traumat vaikuttavat silti kaikkiin kroatialaisiin.
Antoisan vierailun jälkeen palasimme hostellille mukana jälleen uutta, ainutlaatuista tietoa sulateltavaksi. Kiitos paljon oppaallemme Iva Perokovićille arvokkaasta mahdollisuudesta päästä oppimaan Kroatian kulttuurista ja historiasta hänen omakohtaisten kokemuksiensa kautta.
Annikki M.
