Olen Niklas Seppänen. Pelaan lentopalloa ammatikseni, tällä hetkellä Minskissä, Valko-Venäjällä.
Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen ajatellessasi vuosiasi Munkkiniemen yhteiskoulussa?
Kävin Munkassa yläasteen 2006-2009. Ensimmäisenä Munkan ajoista tulee mieleen, että se oli huoletonta aikaa. Koulussa oli paljon mukavia ihmisiä, opettajat mukaanlukien. Koulussa oli myös melko urheilullinen henki, mikä tietysti sopi itselle mainiosti. Oli monen eri lajin harrastajaa ja muutenkin liikunnallista väkeä.
Koulujen välinen lentopallomestaruuskin kertoo tästä, vaikka muita harrastajia ei meidän joukkueessa ollutkaan. Ja siitä seurannut Hesen Mega-ateria, toivottavasti perinne on vielä voimassaan! Myös kioskin donitseja ja sämpylöitä on ikävä!!
Missä vaiheessa tiesit, että sinusta tulee ammattiurheilija?
En muista koskaan ajatelleeni muuta ammattia kuin urheilija. En tiedä koska olen sen päätöksen tehnyt, mutta niin kauas kuin jaksan muistaa, olen tiennyt, että jonain päivänä olen ammattilentopalloilija. Ensimmäisen kerran isoveljen harjoituksissa taisin olla 4-vuotiaana, eli lentopallo on aina ollut osa elämää.
Mistä kouluaineesta olet kokenut olevan eniten hyötyä nykyisessä työssäsi?
Ehdottomasti englannista. Ilman kunnollista kielitaitoa olisi hankalaa pärjätä maailmalla. Toki muista kielistä olisi ehkä vieläkin enemmän hyötyä, muualla maailmassa kun ei englantia puhuta läheskään niin hyvin kuin Suomessa. Jos puhutaan ollenkaan.
Vietämme Suomi 100 -juhlavuotta. Miten meihin suomalaisiin suhtaudutaan maailman pelikentillä; millainen maine suomalaisurheilijoilla on?
Suomalaisista on varsin positiivinen kuva ulkomailla. Suomalaisia pidetään hyvin ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä. Ei suomalaisuudesta ainakaan haittaa ole ollut. Tosin harvalla on aiempaa kokemusta suomalaisista, mutta ne joilla on tietävät kyllä, että suomalaiset tekevät työnsä eivätkä valita.
Jos ajattelet itseäsi yläasteikäisenä koululaisena ja urheilijana, minkä neuvon haluaisit nyt antaa senaikaiselle itsellesi?
Senaikaiselle itselleni antaisin neuvoksi panostaa enemmän kouluun. Neuvo kyllä menee myös lukioaikaan, tuli koulussa mentyä aina sieltä missä aita on matalin. Jos jokin ei ollut kiinnostavaa, homma jäi usein tekemättä tai tuli tehtyä huonosti. Nyt kuitenkin ymmärtää, että elämää on urheilu-uran jälkeenkin. Ja opiskelusta on tietysti paljon hyötyä siinä elämässä.
MR & KN