Kokosimme Munkassa pienen lukutiimin 7a:n ja 9a:n oppilaista, ja päätimme selvittää, minkälaisia ovat tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaat.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 2023 ovat Jukka Behm: Ihmepoika Leon; Ted Forsström & Åsa Lucander: Hissun kissun, Hilja!; Magdalena Hai: Sarvijumala; Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Kaksi tätiä nimeltä Veera; Sanna Isto: Näkymättömät; Meri & Aleksi Korpela: Peloton Peltohiiri – Lumilabyrintti. Jo kansikuvista päättelimme, että puolet kirjoista ovat nuortenromaaneja, puolet lastenkirjoja.
Parin viikon aikana ehdokaskirjat lukivat: Eeva, Gabi, Tuuli, Matilda, Sofia, Helmi, Alexandra, Arno ja Ronja.
Maanantaina 27.11. kokoonnuimme koulun kirjastoon ruotimaan luettua ja äänestämään. Ensin äänestimme joukosta pois vähiten pidetyn kirjan, ja saimme näin aikaan kärkiviisikon. Nämä kirjat pisteytimme pisteillä 1, 2 ja 3 (paras). Kirjoista Hain Sarvijumala oli teos, jota ihan kaikki eivät ehtineet saada käsiinsä luettavaksi tässä aikarajassa, sillä kirja oli jo kirjoja hankkiessamme niin suosittu, että emme saaneet sitä tarpeeksi lukupiirimme käyttöön – mutta tämähän on hyvä suositus romaanille!
Kaiken kaikkiaan kahden viikon lukurupeama ”ei ollut paha”, ja oli kiva kun mukana oli hyvin erilaisia kirjoja. Toisaalta jotkut kirjoista olivat ”vähän jo nähtyjä”. Kirjoissa olisi raadin mukaan voinut olla myös vaikeampia kirjoja mukana; ehdokaskirjat olivat aika helppolukuisia. Toisaalta todettiin, että kirjassakin ensimmäiset 30 sekuntia ratkaisevat: kirja on hyvä, jos se on ”asiaa ja ytimekäs”.
Kolmannelle sijalle kirjoista kipusi Ihmepoika Leon, toisen sijan sai Sarvijumala. Ja voittaja on: Sanna Iston Näkymättömät!!
Tässä kommentteja kärkikolmikoista:
Näkymättömät-kirjassa ärsytti puhumattomuus ja se, että juoni jäi junnaamaan keskivaiheilla, kirjaa oli pidennetty liikaa. Hahmoja pidettiin yksiulotteisina, mutta toisaalta kirja käsitteli monenlaisia aiheita. Se on hyvin kirjoitettu, ja loppu oli mainio, sillä siinä saatiin mysteeri hyvin kasaan ja monien juonien päät solmittua yhteen.
Sarvijumalissa ihmetytti se, että kansi oli selkeästi suunniteltu lukemaan houkuttamaan aika nuoria lukijoita, mutta sisältö kirjassa oli aika raju. Kirjan pituutta pidettiin hyvänä, sekä sen muista erottuvaa tunnelmaa kehutiin. Äidin kuolemaa käsiteltiin tarinassa hyvin.
Ihmepoika Leonista taas todettiin, että kirjan sankari oli kuin jalkapalloa pelaava Harry Potter. Juonta pidetiin outona, mutta ennalta-arvattavana. Loppu oli laimea, ja se selitettiin nopeasti. Toisaalta juonta pidettiin yllättävänä, kirjaa hyvän pituisena ja päähenkilön kehittyminen tarinan myötä oli hyvä. Romaani sopii sekä lapsille että nuorille ja siinä on hyvää huumoria – vaikka päähenkilöllä menikin koko aja epäuskottavan hyvin.
Ihan ihkaoikean Finlandia-palkitun kirjan saamme tietää ylihuomenna keskiviikkona, kun Herra Ylppö ilmaisee kantansa asiaan. Tässä vaiheessa Munkka onnittelee raatimme voittajateosta Näkymättömät!
KN