Olin kuukauden vaihdossa Etelä-Ranskassa, pienessä Biotin kylässä, Nizzan vieressä. Se oli kaunis, vanha ja perinteinen eteläranskalainen kylä. Opin paljon erityisesti Etelä-Ranskan kulttuurista ja elämästä.
Ensimmäinen asia, mikä yllätti, oli ruoka. Siellä ihmiset söivät leipää sellaisenaan. Ranskassa syötiin vain kolme kertaa päivässä, mikä oli haastavaa, koska Suomessa olen tottunut syömään paljon useammin. Perheen äiti ja isä olivat hyviä kokkeja ja he tekivät joka päivä iltaruuan, mikä oli mukavaa. Minut yllätti myös se, miten jokainen kauppa oli kaukana. Ranskalainen isäntäperheeni oli tosi mukava.
Opin vaihdossa paljon ranskaa ja englantia, koska englannin tunnit olivat kokonaan englanniksi ja niissä opetettiin Shakespearea. Kävin oppitunneilla vaihtoparini kanssa ja opiskelen muun muassa matematiikkaa, englantia, ranskaa ja historiaa. Ranskaksi pidetyt oppitunnit olivat kiinnostavia ja opin niillä paljon. Yhden hauskan tapauksen muistan matematiikan tunnilta: opettaja sai idean opettaa luokkaa englannin kielellä ja opetti niin koko oppitunnin ajan. Oli myös kiinnostavaa, että kaikki oppilaat suostuivat siihen ja myös ymmärsivät opetusta. Ajattelen, että kaikki ymmärsivät, koska Lycée international de Valbonne on kansainvälinen koulu.
Ranskassa kouluaamut alkoivat samaan aikaan kuin Suomessa, mutta päivät olivat paljon pitempiä. Esimerkiksi keskiviikkona koulu loppui vasta kello seitsemän illalla. Sen jälkeen kotona on koko perheen yhteinen illallinen noin kello kahdeksan aikaan, mikä oli alussa yllättävää, koska kotona Suomessa syön aina kuuden aikoihin.
Ajattelin ennen matkaa, että Etelä-Ranskassa olisi vielä syksyllä tosi lämmintä ja olin oikeassa. Syksyllä päivisin oli jopa 25 astetta, mutta vilustuin, koska menin ensimmäisenä päivänä kouluun ilman hupparia. En huomioinut, että syksyllä aamut olivat jo viileitä.
Viikonloppuisin perhe esitteli minulle seutua kuten Nizzan, Valbonnen, Biotin, Monacon, Antibes’n ja Grassen. Kävin myös Sveitsissä, koska perheellä oli sukujuhla siellä. Matkalla sinne näin Alpit ja takaisin tullessamme kiersimme Pohjois-Italian kautta.
Suuri ero Suomen kouluun oli se, että kouluruoka oli maksullinen ja siihen kuului myös jälkiruoka, mutta se kaikki maksoi minulle 8,31€ aterialta. Koulun vieressä oli myös monia ravintoloita ja niissä oli suuria valikoimia, muun muassa pizzaa, hampurilaisia, tacoja ja kebabia. Niissä hinta oli melko sama kuin kouluruokalassa, minkä vuoksi söin niissä aika usein.
Todella yllättävä ero oli se, että bussit olivat halpoja, vaikka tiet olivat pelkkää vuoristoa. Myös osa busseista oli kaksikerroksisia kuten Lontoossa. Ne olivat myös hyvin mukavia.
Aamukävely kouluun oli todella kaunis ja motivoiva, koska aurinko oli juuri nousemassa. Myös kiinnostava ero oli, että kouluun tultiin ja sieltä lähdettiin yhden portin kautta. Portin avaamiseen tarvitsin avaimeksi kortin. Koulusta sai poistua vain tiettyinä kellonaikoina.
Todella kivaa oli koulun päästä vieraaksi koulun omalle radiokanavalle, jossa keskusteltiin valeuutisista toimittajan kanssa ja esitettiin hänelle kysymyksiä hänen työstään ja valeuutisten vaikutuksesta siihen.
Olen todella tyytyväinen tähän Erasmus+ -projektiin!
Artemi Vesalainen 1C
