Eetu ja Joona Heinonen lähtivät pelaamaan koripalloa Espanjaan – lue poikien kuulumiset!

Keitä olette ja mistä tulette?

Eetu: Minä olen Eetu Heinonen ja olen 14 vuotias. Tulen Espoosta. Kävin koulua kaksi vuotta Munkassa, ja pelasin koripalloa yhdeksän vuotta Munkkiniemen Kisapojissa.

Joona: Olen Joona Heinonen ja olen kotoisin Espoosta. Olen 16-vuotias ja Munkkaan tulin lukioon, mutta en siellä ehtinyt haistella tunnelmia kuin vain kuukauden verran.

 

Olette lähteneet Espanjaan pelaamaan koripalloa. Missä kaupungissa, koulussa ja seurassa vaikutatte nyt?

E: Tänä syksynä muutin Espanjaan, Madridiin, pelaamaan koripalloa. Pelaan Zentro Basket Madridissa ja käyn koulua paikallisessa yksityiskoulussa. Koulussa tavoitteena on oppia espanjan kieli, jonka jälkeen voin siirtyä opiskelemaan normaalille espanjankieliselle luokalle.

J: Muutimme Madridiin ja asumme talossa, jossa asuu myös noin 20 muuta pelaajaa. Pelaamme Zentro Basket -nimisessä seurassa. Seura on vasta 8 vuotta vanha, mutta siellä on pelaajia ympäri maailmaa. Käyn paikallista lukiota Les Almudena -nimisessä koulussa.

 

Miksi lähditte maailmalle: mikä innosti ja houkutti? 

E: Suurin innostus ulkomaille muuttoon oli koripallon taso ja uudet haasteet. Mahdollisuudet ammattilaisuuteen ovat myös suuremmat Espanjassa, ja suurin tavoitteeni koripallossa on pelata ammattilaisena.

J: Espanjaan lähtö houkutteli meikäläistä, koska haluan päästä pelaamaan kovempia pelaajia vastaan ja kamppailemaan yhdessä maailman suurimmista koripallokulttuureista. Myös näkyvyys koripalloilijana on suurempi, kuin siellä pohjoisessa.

 

Millaista koulunkäynti ja opiskelu on Espanjassa verrattuna Suomeen?

E: Suurin ero Espanjan ja Suomen kouluissa mielestäni on oppituntien sisältö. Espanjassa melkein jokaisella oppitunnilla kirjoitetaan asioita vihkoon ja kuunnellaan kun opettaja puhuu. Suomessa taas hyödynnetään paljon erilaisia oppimistapoja ja ilmapiiri oppitunneilla on paljon rennompi. Suomessa oppilaat myös osallistuvat paljon enemmän oppitunneilla, joka on mielestäni tärkeä osa oppimista.

J: Korona on sekoittanut koulunkäyntiä täällä aika radikaalisti. Minä opiskelen alkajaisiksi vain englantia, matikkaa, teknologiaa ja espanjaa. Muut aineet tulevat sitten, kun espanjan kielitaito on sillä tasolla, että on mahdollisuus ymmärtää niitä. Minulla on opettaja kämpillä, joka opettaa kaikkia aineita, ja kerran viikossa käymme koululla tarkastamassa kotitehtäviä ja opettaja auttaa jos on ollut ongelmia. En siis vielä ole päässyt hirveämmin tutustumaan paikalliseen opetukseen.

 

Entä harjoittelu ja pelaaminen? Onko enemmän eroja vai yhtäläisyyksiä?

E: Harjoittelu Espanjassa on täysin erilaista. Harjoituksien intensiivisyys on aivan eri tasolla ja myös pelatessa vauhti on paljon kovempi. Harjoittelu määrät ovat myös suuremmat. Meillä on 2-3 yksilöharjoitusta viikossa, 5-7 joukkuetreeniä viikossa ja fysiikkaharjoituksia. Harjoituksissa on suurimmaksi osaksi vain pelaamista ja heittelyä.

J: Koripallossa on todella paljon eroja. Täällä harjoittelun pääpaino on pelaajien kehittämisellä, kun taas Suomessa jo nuorille opetetaan, miten juostaan sovittuja kuvioita. Täällä minulla on viikossa noin 7 treeniä viikossa, joista 4 on joukkueen kanssa ja 3 henkilökohtaista treeniä. Treeneissä on paljon kovempi tempo kuin Suomessa ja valmentajat vaativat pelaajilta enemmän.

 

Mikä uuden maan arjessa on eniten ihmetyttänyt?

E: Espanjassa aikataulut ovat aika joustavia. Asioiden tekemisessä menee kauan, jos niitä edes hoidetaan. Harjoituksissa kuitenkin pelaajat ovat aina ajoissa.

J: Kyllä eniten on ihmetyttänyt paikallisten ihmisten heikko kielitaito. Vain muutamat ihmiset puhuvat englantia: parturissakin on päässyt kokeilemaan elekieltä ja Google-kääntäjä on ollut kovassa käytössä. Myös ihmisten ruoka-ajat on ottanut aikaa omaksua. Täällä lounas syödään kahden maissa ja päivällinen vasta yhdeksän aikoihin illalla.

 

Mitä kaipaatte eniten Suomesta ja Munkasta?

E: Kaipaan perhettäni ja ystäviäni. Kaipaan myös luokkakavereitani, Munkan opettajia ja suomeksi kommunikointia.

J: Munkasta kaipaan erityisesti kavereita ja myös opettajia keihin ehdin tutustua. Suomesta ylipäätään kaipaan perhettä, sitä että asiat hoidetaan ajallaan – ja omaa sänkyä.

KN & MR