1. Milloin kirjoitit Munkasta ylioppilaaksi ja minne hait lukion jälkeen opiskelemaan?
Kirjoitin Munkasta ylioppilaaksi keväällä 2019. Pidin sen jälkeen välivuoden, jonka aikana hain opiskelemaan Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Irlantiin ja varavaihtoehdoksi myös Helsinkiin.
2. Mistä sait innostuksen hakea juuri Yhdysvaltoihin opiskelemaan?
Minulla oli ollut jo ennen lukioon menoa haave suorittaa yliopisto-opinnot ulkomailla, mutta Yhdysvallat tuntui silloin todella kaukaiselta ajatukselta. Lisäksi, kuten lähes kaikki muutkin suomalaiset, elin hartaasti siinä uskossa, että Yhdysvalloissa opiskelu on todella kallista ja siihen täytyy ottaa satoja tuhansia euroja lainaa. Kuitenkin American Studies -kurssi, Columbian yliopistoon tutustuminen ja hyvin avokätisestä financial aidista oppiminen muutti käsitykseni täysin. Maineikkaat yliopistot eivät kustanna vain hurjia lukukausimaksuja vaan myös asumisen ja ruokailun kampuksella, jos opiskelijalla ei ole siihen itse varaa. Yhdysvalloissa opiskelussa minua kiinnostaa eniten laaja opiskelija- ja alumniverkosto, monipuolinen ja laadukas kurssitarjonta sekä lukuisat harrastusmahdollisuudet.
3. Miksi päädyit juuri Harvardiin? Oliko opiskelupaikaksi muitakin ehdokkaita?
American Studies -kurssin jälkeen aloin perehtymään enemmän Yhdysvalloissa opiskeluun ja yliopistoihin ja lopulta päätin hakea Columbiaan, Harvardiin ja Yaleen. Valinta meni totta puhuen enemmän tai vähemmän fiilispohjalta, sillä en oikeasti edes uskonut mahdollisuuksiini päästä sisään ollenkaan. Näistä kolmesta pääsin vain Harvardiin, joten siinä vaiheessa päätös oli helppo. Olin siinä vaiheessa päässyt sisään myös Helsingin yliopistoon ja muiden maiden yliopistoihin, mutta Harvardiin pääsy on sen verran once in a lifetime -kokemus, ettei siinä ollut kahta sanaa.
4. Millainen hakuprosessi oli?
Hakuprosessi oli suhteellisen työläs, ja koko hommassa meni yhteensä noin puoli vuotta. Minun piti tilata lukio- ja ylioppilastodistuksesta englanninkieliset käännökset, pyytää opolta ja kahdelta opettajalta suosituskirje, täyttää hakemuslomake, jossa pyydetään kertomaan mm. harrastuksista, perheestä ja kaikista mahdollisista saavutuksista koulussa ja sen ulkopuolella. Minun piti myös kirjoittaa yksi noin parin sivun essee, joka lähetettiin kaikkiin amerikkalaisiin yliopistoihin, joihin hain, ja jokainen yliopisto vaati vielä sen lisäksi erikseen oman esseen. Päättötodistuksen ja yo-tulosten lisäksi vaadittiin myös SAT-koe, joka testaa matematiikkaa, luetun ymmärtämistä ja englannin kielioppia, sekä kaksi SAT Subject Test -koetta, jotka nimensä mukaan testaavat osaamista tietyssä oppiaineessa. Financial aidia haettaessa täytyi vielä mm. lähettää käännökset vanhempieni verotuloista ja täyttää lomake mitä erikoisemmista kysymyksistä, kuten kuinka paljon perheessäni kuluu rahaa vuodessa kodinhoitoon ja ruokaan sekä minkä mallinen auto meillä on.
5. Millaisia kursseja syksyn aikana on ollut ja miten ne ovat sujuneet?
Yhdysvalloissa opiskelu eroaa Suomeen ja moneen muuhun maahan verrattuna siten, että täällä pääaine valitaan vasta toisen vuoden syksyn jälkeen. Nyt siis käyn aika vapaasti eri kursseja etsien tulevaa pääainettani ja suoritan pakollisia General Education -kursseja, joita meidän täytyy käydä eri tieteenaloilta. Joka lukukaudella käydään tyypillisesti neljä kurssia, ja minulla oli nyt syksyllä mikrotaloutta, USA:n historiaa, matematiikkaa ja edistyneen tason saksaa. Alkuun jännitti paljon uuteen kouluun tottuminen, mutta loppujen lopuksi syksyn kurssit sujuivat todella hyvin ja jäi hyvä fiilis.
6. Miten etäopiskelu on siellä sujunut?
Etäopiskelu on sujunut kokonaisuudessaan yllättävän hyvin. Asun nyt siis edelleen Helsingissä enkä ole päässyt muuttamaan Bostoniin vallitsevan tilanteen takia. Aikaero on seitsemän tuntia, mikä minulle tarkoittaa sitä, että päivän ensimmäinen tunti on kolmen aikaan iltapäivällä ja viimeinen loppuu noin kymmeneltä illalla. Aamuisin opiskelen itsenäisesti ja valmistaudun iltapäivän tunteihin.
Yleisesti ottaen olen tyytyväinen siihen, miten yliopisto on ottanut huomioon kansainväliset opiskelijat ja aikaeroon liittyvät ongelmat. Suurin haaste on ollut koulun muuhun toimintaan osallistuminen, joka on suuri osa heidän kulttuuriaan. Monet tapaamiset järjestetään Suomen aikaan yömyöhään, joten olen joutunut kohtaamaan rajoituksia enkä ole ehtinyt/voinut osallistua ihan kaikkeen. Toisaalta se on tuonut helpotusta valinnanvaikeuteen, koska koulu tarjoaa satoja erilaisia aktiviteetteja, joista valita. Tänä syksynä päädyin journalistiksi Harvard Political Review’hun ja Harvard Undergraduate Law Review’hun, sillä artikkelien kirjoittaminen on pääosin itsenäistä työskentelyä, joten aikaero-ongelmia ei synny siinä enempää.
7. Mitä merkityksellisiä muistoja Munkasta sinulla on?
Nautin todella paljon lukioajastani, ja American Studies -kurssi vuonna 2017 kirjaimellisesti muutti elämäni. New Yorkista kotiuduttuani aloin rohkeammin kokeilemaan uusia asioita ja koulumotivaatio kasvoi toden teolla. Olen kävelevä American Studies -mainos ja ylpeä siitä, mutta Munkasta muistan myös hyvät kaverit, joiden kanssa olen edelleen läheinen, sekä tietenkin loistavat opettajat. Osa heistä auttoi minua paljon hakuprosessin aikana, ja olen siitä edelleen todella kiitollinen. Erityiskiitokset myös Antti-opolle, joka joutui hoitamaan yhtä jos toista hakemusteni eteen.
8. Mitä ulkomaille opiskelemaan hakevan kannattaa ottaa huomioon jo lukion aikana?
Pidin erityisesti Amerikkaan hakemisessa siitä, kuinka jokaista hakijaa tarkastellaan yksilöllisesti ja kaikki mahdollinen, kuten harrastukset ja perhetilanne, otetaan huomioon. Hakuesseiden kirjoittaminen omasta itsestä vaatii todellista itsetutkiskelua, ja lukioaika tarjoaa mielestäni loistavia mahdollisuuksia kokeilla uusia juttuja ja sitä kautta löytää omat vahvuutensa ja mielenkiinnonkohteensa. Uskon vahvasti siihen, että Harvardiin pääsyyni vaikutti vahvasti rohkeuteni lukiossa kokeilla kaikenlaista, kuten pitää puhe vanhojen tansseissa ja hakeutua ehdolle oppilaskuntaan. En koskaan ole ollut täydellinen missään, mutta yritän parhaani siinä, mitä teen, ja se riittää. Kukaan ei voi pyytää enempää, ja tärkeintä on olla oma itsensä. Kaikessa ei tarvitse, eikä pidäkään, olla hyvä, vaan tärkeintä on kehittää itseään siinä, mikä on itselle kaikkein tärkeintä, oli se sitten kemian opiskelu, runojen kirjoittaminen tai ihan mitä vain siltä väliltä.
9. Mitä harrastat? Millä tavalla harrastuneisuus otettiin huomioon hakuprosessissa?
Pääsääntöinen harrastukseni on viimeiset neljä vuotta ollut irlantilainen tanssi, jossa kilpailen tällä hetkellä intermediate-tasolla, ja lukioaikana olin myös mukana ShedHelsingin teatteritoiminnassa. Harrastuneisuudella pääsee hyvin tuomaan omaa persoonaansa esille, ja se tuo usein hyvää sisältöä hakuesseisiin. Toisin kuin usein uskotaan, Harvardin kaltaiset koulut eivät etsi pelkästään kympin keskiarvon superneroja, vaan erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, jotka voivat oppia toisiltaan. Mielenkiintoiset harrastukset ja erilaiset mielenkiinnon kohteet ovat asioita, joita he arvostavat todella paljon. Olen huomannut sen myös, kun olen päässyt tutustumaan inspiroiviin luokkatovereihini. Harvard etsii erilaisia persoonia erilaisilla vahvuuksilla, ja oppilaitokselle on tärkeää saada monipuolisia opiskelijoita, jotka eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan.
10. Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on?
Olen tällä hetkellä hakemassa muutamaan työharjoittelupaikkaan, mm. Harvard Institute of Politicsin järjestämään ohjelmaan, jossa pääsee harjoittelijaksi Iso-Britannian Labour Partyn kansanedustajalle. Mahdollisesti osallistun myös Harvard Summer Schoolin kursseille. Loman pitäminen on kuitenkin myös tärkeää, joten aion pitää huolen myös siitä, että vain lomailen.