Munkkiniemen yhteiskoulussa on kuluneen vuoden aikana nostettu esiin kokonaisturvallisuuden ja varautumisen teemaa. Tämä on näkynyt koulussa niin, että aiheesta ovat olleet puhumassa muun muassa Pekka Toveri ja Juha Martelius. Turvallisuus- ja varautumisteeman nosto liittyy toki muuttuneeseen maailmantilanteeseen mutta myös siihen, että asioista on hyvä tietää – ilman tietoa emme osaa toimia.
Maanantaiaamupäivänä 6.10.2025 tähän teemaan liittyen kansanedustaja, puolustusvoimien komentaja 2014–2019, kenraali evp ja hävittäjälentäjä Jarmo Lindberg piti lukiolaisille etäluennon otsikolla: ”Uuden ajan turvallisuus ja puolustus”. Migillä kaksinkertaisella äänennopeudella 21 kilometrin ja 450 metrin korkeuteen noussut ”Charles” aloitti esityksensä toteamalla, että kokonaisturvallisuus ja varautuminen on taas noussut yhteiskunnassamme ja maailmanlaajuisestikin keskiöön.
Jarmo Lindberg valotti nykypäivän sodankäyntiä, viitaten Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, että jäävuoren alla käydään hyvinkin perinteistä sotaa ja jäävuoren huippu taas on uusin teknologinen sodankäynti. Vanhat sodankäynnin välineet on siis pitänyt kaivaa esiin ja päivittää. Nato on avannut uusia ovia ja mahdollisuuksia Europan puolustukseen. Unohtaa ei toki sovi EU:n rooliakaan; EU fasilitoi ja toimii poliittisella tasolla, suunnitellen esimerkiksi itärajan droonimuuria. Nato ja kansalliset armeijat hoitavat varsinaista sotilaallista puolustusta.
Kenraali evp myönsi, että näin suureen sotaan, mitä Euroopassa nyt käydään, ei ole osattu varautua Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Monella Euroopan maalla alkoivat ”laarin pohjat paistaa” sotavälineiden osalta, kun taas Venäjä oli varautunut. Lindberg ennusti, että sota tulee vielä jatkumaan, mutta joskus sen on loputtava. Mutta onko tuleva rauha uhka vai mahdollisuus?
Entisen puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin sanoin, Suomen on varauduttava voimistuneeseen naapurimme: ”Olemme valveilla ja hereillä.” Suomi puolustaa itse omaa maataan, Naton tuella. Vaikka Suomi onkin ollut kokoonsa nähden Ukrainan suurimpia tukijoita, on meidän pidettävä huolta myös omasta toimintakyvystämme. Omavaraisuutemme on hyvä suuren reservin, asevarastojen ja puolustusmäärärahojen suhteen. Näin tulee olla jatkossakin, kun Ukrainan sota loppuu ja Venäjä palauttaa asevoimiaan itärajamme taa. Lindberg totesi, että maamme kokonaisturvallisuusmalli kiinnostaa nyt maailmallakin: historiastamme johtuen osaamme varautua kriiseihin.
Lukion yt-linjalainen Anniki pyysi entistä puolustusvoimien komentajaa analysoimaan asevelvollisuus- ja palkka-armeijan eroja. Haastateltava totesi, että kulutussota vaatii aina sotilaita. Moni länsimaa on jo ennättänyt lakkauttaa asevelvollisuusarmeijansa, onhan viimeisimmästä Euroopan mantereella soditusta sodasta jo vuosikymmeniä. Joten mistä reserviä saadaan, jos tarve tuleekin? Suomi on valmiina, vaikka meidänkin asevelvollisuuteemme perustuvaa järjestelmää on ajan saatossa kritisoitu. Mutta äkkiä tilanteemme onkin ”museotavarasta visionääreiksi”, kuten Lindberg asian puki.
Voisiko rauha Ukrainassa olla myös mahdollisuus? ”Totta kai,” rauha on sitä aina, Lindberg vastasi korostaen, että normaalien valtiosuhteiden palautus Venäjän ja Euroopan maiden välillä vaatisi Venäjän johdon vaihtumista. Diplomaattisuhteiden palautus vaatisi sotaa edeltävien olosuhteiden palautusta.
Esitelmän aiheeseen hyvin liittyen lukion yt-linjalainen Iida kysyi, olisiko Natosta pitänyt tehdä Suomessa aikoinaan kansanäänestys? Tähän Jarmo Lindberg vastasi, että keskustelua Natoon liittymisestä oli käyty jo 20–30 vuotta. Kiinnostiko aihe silloin suurta yleisöä? ”Päätös piti tehdä nopeasti.” Lindberg tiivisti: kansa ilmaisi tahtotilansa ja parlamentarismi vei homman hienosti maaliin.
Tilaisuuden päätti apulaisrehtori Ilkka Rantasalo, joka briiffasi meitä keskiviikkona 8.10. lukiolaisille suunnatusta turvallisuusiltapäivästä. Silloin ollaan niin koulutalossa sisällä kuin ulkoaktiviteeteissa. Muistetaan laittaa siis asenne ja vaatetus kohdilleen!
KN