Munkkalaiset pääsivät tutustumaan helmikuussa 2026 CERN:iin fysiikan soveltavalla kurssilla yhteistyössä Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun ja Helsingin yhteislyseon kanssa. CERN (Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus) on maailman suurin ja tunnetuin hiukkasfysiikan tutkimuslaitos, joka sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla Geneven lähellä. Siellä tutkitaan aineen ja maailmankaikkeuden perusrakenteita käyttämällä huipputeknologiaa, kuten LHC-hiukkaskiihdytintä (Large Hadron Collider), joka on maailman suurin ja tehokkain. Alla opiskelijoiden matkakertomus:
Tiistai 10.2.
Ensimmäinen matkapäivä alkoi väsyneissä tunnelmissa, sillä lento lähti varhain ja lentokentällä piti olla jo klo 5.55. Väsymys kuitenkin unohtui nopeasti, kun saavuimme Geneveen: päivän ensimmäinen ateria sai hymyn palaamaan huulille, ja siitä siirryimme suoraan ihastelemaan kaupungin vaikuttavaa protestanttista katedraalia. Katedraalin jälkeen tutustuimme paikalliseen museoon, jossa esiteltiin sekä alueen historiaa että monipuolista taidetta.
Museovierailun jälkeen loppuilta oli vapaata aikaa. Päätimme hyödyntää sen kiertelemällä kaupunkia ja tutustumalla Geneven tunnelmaan, kulttuuriin ja ympäristöön. Maisemat tarjosivat lähes elokuvamaisen kokemuksen: järven vesi oli poikkeuksellisen kirkasta ja vuoristot kohosivat ympärillä näyttävinä ja majesteettisina.
Elian Korpinen
Keskiviikko 11.2.
CERN-vierailun avauksena toimi vierailu Science Gateway -näyttelyssä, jossa tutustuttiin hiukkasfysiikan perusteisiin ja tutkimuksen historiaan. Näyttelyssä oli paljon interaktiivisia pisteitä, joissa sai itse kokeilla ja havainnollistaa ilmiöitä, kuten hiukkasten liikettä ja magneettikenttiä. Erityisen kiinnostavaa oli nähdä, miten suuri hadronitörmäytin on rakennettu ja miten tutkijat analysoivat keräämäänsä dataa.
Science Gateway -vierailun jälkeen osallistuttiin Filippa Dalesjö ”cloud chamber” -miniprojektiin, jossa rakennettiin itse sumukammion kuivajään ja isopropanolin avulla. Aluksi ohjaaja selitti, miten laite toimii ja miten sillä voidaan havaita näkymättömiä hiukkasia, minkä jälkeen kokosimme kammion ohjeiden mukaan. Kun laite oli valmis, näimme pieniä viivoja ja jälkiä hiukkasten kulkiessa kammion läpi. Oli vaikuttavaa nähdä omin silmin ilmiö, josta olimme aiemmin kuulleet vain teoriassa.
Sumukammion teon jälkeen meille esiteltiin synkro-syklotronin (SC), joka oli CERN:n ensimmäinen hiukkaskiihdytin. Muhammad Alhroob piti hienon esityksen siitä, miten laite rakennettiin 1950-luvulla ja miten sitä käytettiin hiukkasten kiihdyttämiseen tutkimustarkoituksiin. Opin, että se oli tärkeä askel kohti nykyisiä, paljon suurempia kiihdyttimiä. Vierailu auttoi ymmärtämään paremmin, miten perustutkimus on kehittynyt valtavasti vuosien varrella.
Synkrosylotronin esittelyn jälkeen kävimme myös CERNin kirjastossa, jossa näimme esillä Nobelin palkinnon. Se on myönnetty 1984 hiukkasfysiikan tutkimuksesta, erityisesti W- ja Z-bosonien löytämisestä, joka vahvisti sähköheikon vuorovaikutuksen teorian.
Päivän viimeinen ohjelma oli Hakulisen Timon yleiskatsaus Cernin käytännöistä ja tulevaisuudesta. Hän tiivisti erittäin hyvin Cernin maailmanlaajuista toimintaa.
Vili Vuorinen
Torstai 12.2.
Sateisen torstaiaamun valjettua suuntasimme takaisin Cernin pääkampukselle. Ensimmäiseksi pääsimme kuulemaan Kati Lassila-Perinin luennon Hiukkasfysiikkaa kokeellisesti. Hän kertoi meille hiukkasfysiikan tutkimuksen perusteista ja selosti, miten Higgsin bosoni löydettiin.
Lounastettuamme kampuksen ravintolassa Antti Onnela tutustutti meidät Cernin Cloud-kokeeseen. Siinä tutkitaan ilmakehän aerosolien vaikutusta ilmastonmuutokseen. Ne vaikuttavat sekä suorasti heijastamalla säteilyä että epäsuorasti tiivistämällä pilviä ja pidentämällä niiden elinikää.
Tämän jälkeen sanaa tekoäly vihaava Roope Niemi kertoi meille tekoälyn kehityksestä Cernissä. Tekoälyllä on mahdollisuus mullistaa tutkimus Cernissä, mutta ongelma on se, että esimerkiksi CMS-kokeessa tekoälyn pitäisi analysoida dataa nanosekunneissa, mutta olla silti riittävän tarkka.
Lopuksi lähdimme bussikyydillä tutustumaan CMS-koeasemaan Cessyyn Ranskan puolelle. K. Pena Rodriguez ja G. Kole veivät meidät kierrokselle aseman läpi. Näimme hallin, jossa tunnistin koottiin, aseman komentokeskuksen ja 88 metrin syvyydessä sijaitsevan trigger-järjestelmän, joka päättää, mikä data säilytetään. Itse koetta emme päässeet katsomaan sen ollessa käynnissä. CMS eli Compact Muon Solenoid on yksi neljästä Cernin LHC-kiihdyttimen varrella olevasta suuresta kokeesta. CMS:n erityispiirre on sen myonitunnistimet. Myonit ovat alkeishiukkasia, joilla on sama varaus kuin elektroneilla. Niiden massa on kuitenkin yli 200-kertainen elektroneihin verrattuna.
Miska Räihä ja Eino Salminen
Perjantai 13.2.
Perjantaina vierailimme jälleen CERN:ssä. Tutustuimme datakeskukseen, jossa meille kerrottiin, kuinka hiukkaskokeet tuottavat valtavia määriä dataa ja miten sitä käsitellään ja jaetaan tutkijoille ympäri maailmaa. Datakeskuksessa näimme millaisia laitteita CERN käyttää ja on käyttänyt datan käsittelyyn ja arkistoimiseen. Saimme myös esityksen antimateriasta ja siitä, miten sitä tuotetaan ja tutkitaan CERN:issä. Esityksessä selitettiin, että miten tutkimuksella pyritään vastaamaan, esimerkiksi siihen miksi maailmankaikkeudessa on enemmän ainetta kuin antimateriaa. Näimme tutkimuslaitteita ja kuulimme kokeiden toteutuksesta. Lounaan söimme CERNin alueella, minkä jälkeen palasimme Geneven keskustaan, jossa vietimme lopun päivästä ennen kotiinpaluuta. Loppuilta vietettiinkin lentokentällä ja koneessa.
Ilmari Korki
JS