Perinteinen 7.-luokkalaisten ryhmäytymisretki, jo 24. kerran järjestetty Kuutamokeikka tehtiin 24.–25.8. Aamulla kokoonnuttiin koulun pihalla ja tunnin bussimatkan päässä oltiin toisenlaisessa ympäristössä, kumpuilevan metsämaaston keskellä kahden järven välimailla. Siuntion Korpirauhan leirikeskus tarjosi toimivat puitteet leiriytymiselle, ruokailuille ja kaikenlaisille aktiviteeteille.
Tervetulosanojen jälkeen oppilaat pystyttivät teltat partiolaisten johdolla, ja sitten jokaisella olikin oma pieni nurkkauksensa makuupaikalleen ja tavaroilleen luokkatovereiden tiiviisti ympäröimänä. Iltapäivän aikana luokat kiersivät rasteja eli toimintapisteitä: Itämeri-luontopolkua, donitsilautan tekoa sitä seuranneine melomisineen ja suppailuineen, korpi-sportia, kierrätyshenkistä I care -toimintaa. Opettajien, koulun muun henkilökunnan, tukareiden ja tuutorien lisäksi ohjelman järjestämiseen panoksensa antoivat alueen partiolippukunnat letunpaistoineen ja nuorisotalo toimintapisteineen (mm. kanan lennätystä yhteisvoimin). Vesisade hieman latisti iltapäivän tunnelmaa: jokaisessa teltassa eivät kaikki tavarat pysyneet kuivina, ja osalla loppuivat vaihtovaatteet kesken tai puuttuivat sadevaatteet matkasta. Kaikki eivät silti saaneet sateessa vedestä tarpeekseen vaan pulahtivat uimaan kesäisen lämpimään Lauklampeen.
Iltaohjelmaan mennessä sade oli lakannut, ja joukkomme täytti tunnelmallisen amfiteatterin leirinuotion ympärillä, otti osaa tukareiden suunnittelemaan ohjelmaan ja hiljentyi kohti iltaa seurakunnan työntekijöiden johdattamina, kuunnellen tarinan tuhannen peilin talosta ja laulaen yhteislauluja. Ilta pimeni, ja hiljaisuuden koittaessa leiri toden totta hiljeni, vain jossain yksittäisessä teltassa siitä vielä jouduttiin muistuttamaan.
Aamulla vähitellen teltoissa heräiltiin, enemmän tai vähemmän nukkuneina, ja siirryttiin aamutoimiin – nuotiomakkara ei ehkä kotioloissa kovin monen aamupalavaihtoehtoihin kuulukaan. Edellispäivänä aukealle noussut leiri saatiin aamupäivän aikana puretuksi, rasteilla kiertämistä jatkettiin, ja lounaan jälkeen suunnattiin kotimatkalle. Toisenlaisina koulupäivinä oli kenties koettu jotain ennen kokematonta, vietetty aikaa koulun väen ja luokkalaisten kanssa normiarkea vapaamuotoisemmin ja muutenkin irrottauduttu kaupunkielämän puitteista.
Kaisa Voho
koulupsykologi
KV, PB, JL,IHe