Suomen pysyvä edustusto Genevessä
Keskiviikkona 20.4. kaksikymmentä Munkkiniemen yhteiskoulun yhteiskunta- jatalouslinjan opiskelijaa tapasi Helsinki-Vantaan lenkokentällä klo 6.00 ja kauan odotettu Geneve-Pariisi matka pääsi alkamaan. Geneveen saavuttuamme veimme matkalaukut hotellille, vaihdoimme siistimpää vaatetta päälle ja lounaan jälkeen lähdimme kävelemään aurinkoisessa säässä kohti Suomen pysyvää edustustoa Genevessä. Edustustossa meitä oli vastassa joukko edustuston suomalaisia työntekijöitä: Sari Lehtiranta (pysyvän edustajan sijainen), Vesa Puoskari (neuvonantaja, humanitääriset asiat ja siirtolaisuus), Anna Vitie (lähetysneuvos, kauppatiimin vetäjä) sekä kaksi korkeakouluharjoittelijaa Mira Kotamäki ja Rebekka Rautiainen. Ensin istuimme pöytään kahvittelun merkeissä ja esittelimme itsemme, sekä annoimme pienet tuliaiset Suomesta.
Edustuston työtekijät kertoivat meille edustuston työtehtävistä ja toiminnasta, sekä saimme tietää, että kyseisessä edustustossa on tällä hetkellä töissä 24 työntekijää ja 16 harjoittelijaa. Suomen pysyvä edustusto edustaa Suomea ja edistää Suomen kansallisia etuja kansainvälisissä järjestöissä, joita myös täältä Genevestä löytyy useita, muun muassa WHO, ILO ja WTO. Edustusto tekee läheistä yhteistyötä myös Bernissä sijaitsevan Suomen Sveitsin suurlähetystön kanssa tukemalla suomalaisia katastrofitilanteessa ja järjestämällä vaalien aikaan äänestysmahdollisuuksia. Pysyvä edustusto on Suomen ulkoasiainhallinnon alainen edustusto, joka tekee tiivistä yhteistyötä Helsingin Katajanokalla sijaitevan ulkoministeriön, New Yorkin YKE- ja Brysselin EU-edustustojen sekä kaikkien Suomen poliittisen kentän instituutioiden kanssa. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat myös suomalaiset yritykset ja tutkimuslaitokset sekä muiden maiden edustustot. Edustuston ohjeet ovat alun perin peräisin ulkoministeriöstä, josta ne siirtyvät Brysselin edustustoon, missä asiat päätetään ja sen jälkeen ne välitetään Geneveen. Sari Lehtiranta tiivisti kuvaavasti edustuston toiminnan sanoin: ”Edustuston toiminta on monitasoista hybridivaikuttamista”.
Edustuston työntekijöiden lisäksi oli inspiroivaa kuulla harjoittelijoiden kokemuksia ja siitä, miten he ovat päässeet edustustoon harjoitteluun. Esimerkiksi Mira Kotamäki kertoi tekevänsä mediaseurantaa sekä seuraavansa kokouksia ja raportoivansa niistä. Työntekijät kertoivat myös omista urapoluistaan ja opiskeluistaan. Saimme kuulla, että esimerkiksi Geneven edustustoon voi päästä monenlaisella koulutuksella ja kiinnostuneisuus vaikuttaa paljon. Myös monipuolista kielitaitoa korostettiin.
Kävimme monipuolisesti eri järjestöjen toimintaa läpi ja kuulimme myös ulkoministeriön organisaatiosta ja työnjaosta. Pääsimme myös esittämään työntekijöille omia kysymyksiämme liittyen esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja koronan vaikutuksiin. Kokonaisuudessaan saimme erittäin läpiluotaavaan ja kattavan esityksen alan asiantuntijoilta. Saimme kuulla myös ajankohtaisten asioiden, kuten ilmastokysymysten, koronapandemian ja Ukrainan sodan vaikutuksista edustuston toimintaan. Työntekijät vastailivat laajasti ryhmämme kysymiin kysymyksiin ja he antoivat meille aikaansa lähes kolme tuntia. Lopuksi Sari Lehtiranta vinkkasi vielä meille, että YK:n ihmisoikeusneuvoston (Human Rights Council) kokouksia voi seurata tallenteina sivulta media.un.org/en/search/categories/meetings-events/human-rights-council.
Suurkiitos edustuston henkilökunnalle!
Helmi H., Stella R.
YT-linjan vierailu Maailman terveysjärjestössä
YT-linjan opintomatkalla Geneveen ja Pariisiin pääsimme vierailemaan Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa (World Health Organization). WHO:ssa yksikönpäällikkö Heini Utunen (Learning and Capacity Development for Health Emergencies) kertoi meille työstään ja WHO:sta organisaationa. WHO on normatiivinen, ohjaavia standardeja luova organisaatio, joka tukee etenkin alemman tulotason jäsenvaltioita. WHO:n vuosibudjetti on 3 miljardia dollaria vuodessa ja sen suurimpana rahoittajana toimii Yhdysvallat. Myös Suomi kuuluu merkittäviin rahoittajiin.
Utunen kertoi WHO:n ohjenuorana olevista kahdesta kansainvälisestä sopimuksesta eli konventiosta: maailman terveysmääräyksistä ja tupakkakonventista. Kaikki jäsenmaat ovat allekirjoittaneet ensimmäisen konvention, johon sisältyy muun muassa velvoite raportoida kaikki tappavat tartuntataudit WHO:lle. Tupakkakonventio puolestaan säätelee tupakkaan liittyviä säädöksiä eikä sitä ole jokainen jäsenmaa allekirjoittanut.
Tapaamisessa pääsimme myös käymään keskustelua ajankohtaisista maailman terveyteen vaikuttavista asioista ja juttelimmekin paljon esimerkiksi pandemioiden leviämisestä, uusiutumisesta sekä rokotteista. Utunen kertoi kantansa rokotteiden tärkeydestä ja antoi meille hyvän esimerkin. “Emme tiedä mitä koronarokotteessa on, mutta meidän yhteiskuntamme perustuukin luottamukseen. Emme välttämättä tiedä mitä limupullossakaan on sisällä ja silti me juomme sitä,” Utunen viittasi tällä rokotekriittisyyteen ja tietämättömyyteen rokotteiden sisällöstä.
Ilmapiiri WHO:n tiloissa oli avoin ja mukava. Utunen painotti, ettei WHO ole lopulta niin suuri organisaatio kuin mitä ehkä moni ajattelee. Saimme kysyä useita kysymyksiä Utuselta ja hän vastasikin niihin erittäin selkeästi ja kertoi myös omia mielipiteitään vallitsevaan maailmantilanteeseen liittyen. Oli erittäin kiinnostavaa saada kuulla myös Utusen omasta koulutustaustasta ja entisistä työpaikoista. Tämä auttoi meitä hahmottamaan mihin erilaisilla koulutuksilla voi päästä, ja toisaalta innosti myös pohtimaan ulkomailla työskentelyä.
Koemme myös, että saimme muun muassa pandemiaan liittyen paljon hyviä vastauksia ja uutta tietoa aiheesta. Utunen kertoi myös, miten WHO:n toiminta on muuttunut tällä hetkellä vallitsevan Ukrainan kriisin takia: rokotekattavuus on alkanut heikentyä. Opimme siis suhteuttamaan asiat mittasuhteisiin ja arvostamaan arkipäiväisiäkin asioita, kuten terveyttä.
Kiitämmekin koko YT-linjan porukan puolesta Heidi Utusta ja WHO:ta mielenkiintoisesta ja silmiä avaavasta kokemuksesta.
Salli S., Elsi M.
ILO:n päämaja: puhujina Kari Tapiola ja Remo Becci
“Peace can only be established if it is based on social justice.” Näin lausui ILO:n pääarkistonhoitaja Remo Becci, kun Munkan Yhteiskunta- ja talouslinjalaiset vierailivat torstaina 21. huhtikuuta ILO:n päämajalla. Vietimme puhujien kanssa muutaman tunnin keskustellen työelämän historiallisista ja nykyisistä globaaleista ongelmista. ILO eli International Labour Organization (suom. Kansainvälinen työjärjestö) on Yhdistyneiden Kansakuntien alajärjestö, joka pääasiassa ajaa työntekijöiden oikeuksia maailmalla. ILO:n tarina alkoi kuitenkin ennen itse YK:n syntymää; vuonna 1919 Versailles’n rauhansopimusneuvotteluiden aikana.
Järjestön toimintaa meille avasivat erittäin ystävällisesti ja informaatiopitoisesti Remo Becci ja Kari Tapiola. Italialainen Becci rakensi uransa latinan kielen opiskelijasta ILO:n arkistointijohtajaksi; Tapiola taas on toiminut ILO:n korkeassa apulaispääjohtajan virassa vuosina 1996-2010. Tapiola on tämän lisäksi toiminut suomalaisessa ammattiyhdistyskentässä, ja nykyään hän on ILO:n pääjohtajan erityisneuvonantaja. Tapiola myös erittäin ystävällisesti lahjoitti meille kaksi kirjoittamaansa kirjaa, jotka syventävät ILO:n toimintaa.
Puhujien hienojen urien lisäksi saimme kuulla itse järjestön toiminnasta tarkemmin. Ainutlaatuiseen kolmikantaedustukseen perustuvan ILO:n toiminnassa korostuvat maailmanlaajuiset ongelmat ja miten näitä humanitäärisiä ongelmia voisi torjua (esimerkiksi lapsityövoima, vierastyöläisten asema). Järjestö ajaa tasa-arvoisia oloja työväelle: päätökset toiminnassa tehdään työnantajien, työntekijöiden ja valtionhallinon edustajien kanssa. ILO kuvaa itseään “työväen oikeuksien pioneeriksi”.
Esimerkkeinä oikeuksien ajamisesta ILO on lähiaikoina toteuttanut muun muassa Qatarin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden pakkotyövoiman käytön poistamista ja Uzbekistanin puuvillateollisuuden lapsityövoiman kieltämistä. ILO on saanut muun muassa työntekijöille oikeuksia lähteä työpaikaltaan vapaammin; lupaa liittyä liittoon ei kuitenkaan ole saatu läpi, joten työtä on vielä jäljellä. Myös Kiinan kanssa on siirrytty lähemmäksi tiettyjen työoikeuksien ratifioimista. ILO on myös ottanut kantaa kotimaisen Marimekon kiistanalaisen Kiinan uiguurialueiden puuvillan tuotantoon.
Muina asioina tuli esiin, että ILO valitsee uuden johtajan viiden vuoden välein. Vuonna 2022 johtoon astuu Togosta kotoisin oleva Gilbert F. Houngbo, joka aloittaa virassa 1. lokakuuta. Tämä on suuri askel järjestölle, sillä Houngbo on ensimmäinen Afrikasta kotoisin oleva järjestön johtoon astuva henkilö.
Seuraavan matkapäivän vierailukohteemme, United Nations High Commission for Refugees (UNHCR) eli Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestö, oli ennen osa ILO:a. On siis huomattavissa, kuinka paljon järjestöt linkittyvä toisiinsa.
Munkan Yt-linja kiittää Kansainvälistä työjärjestöä kiinnostavasta ja syväluotaavasta esittelystä, joka varmasti antoi kaikille tärkeitä tietoja tulevaisuutta silmälläpitäen.
Ilja M., Onni M.
Tutustuminen EUDEL:in
EUDEL, Delegation of the European Union to the United Nations and other international organizations in Geneva, on EU:n pysyvä edustusto YK:ssa ja muissa Genevessä sijaitsevissa kansainvälisissä järjestöissä. EUDEL:in UNCTAD (Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi) neuvonantaja Tomaz Gorisek kertoi meille EUDEL:in toiminnasta ja oman alansa erityispiirteistä.
Slovenialainen Gorisek kertoi käyneensä lukion Norjassa, opiskelleensa Ljubljanan yliopistossa kauppatieteitä ja sen lisäksi taloustieteitä ja politiikkaa Lontoossa. Työuransa Gorisek kertoi alkaneen Slovenian valtiovarainministeriössä ja sen jälkeen jatkuneen Euroopan ulkosuhdehallintoon ja Euroopan komissioon ennen nykyiseen tehtäväänsä astumista.
Gorisekin mukaan Euroopan Unionista on muodostunut viimeisen 10 vuoden aikana keskeinen toimija, ‘actor at the table’, kansainvälisessä politiikassa. Siksi myös EU:n elinten, kuten EUDEL:in, rooli EU:n “kasvoina ja silminä” on Gorisekin mukaan korostunut. Lisäksi Gorisek puhui yhteistyön ja kaikkien kanssa toimeen tulemisen merkityksestä, sillä monenvälisiä ratkaisuja haluttaessa täytyy olla mahdollista käydä dialogia aivan kaikkien osapuolten kanssa. Gorisekin mielestä diplomatia ei ole mahdollista ilman olemassa olevia henkilökohtaisia suhteita vastapuoleen. Lisäksi nykyiseen maailmantilanteeseen ja olemassa olevaan mielipidevaikuttamiseen liittyen Gorisek piti lähdekritiikkiä ensiarvoisen tärkeänä.
Opiskelijat esittivät Gorisekille kysymyksiä muun muassa hänen omasta työurastaan ja opiskelutaustastaan sekä Ranskan vaaleista ja Brexitistä. Lisäksi kuulimme häneltä samaan aikaan pidettävistä Slovenian vaaleista ja Ukrainan sodan vaikutuksesta EUDEL:in työskentelyyn. Myös Suomelle ajankohtainen Nato-kysymys herätti keskustelua. Gorisek kertoi työskentelyn Genevessä olevan mukavaa ja että töitä kyllä riittää: ”If you want you will never be bored in Geneva.”
Työn- ja harjoittelupaikan hakuun liittyen Gorisek vinkkasi, että hyvän hakemuksen tulee olla tiivis, käyttää kuvaavia avainsanoja ja osoittaa mitä annettavaa sinulla on organisaatiolle ja miksi haluaisit juuri sinne: ”You have to be able to sell yourself in a page.”
Abiturientti Johannes Puhakka kommentoi tapaamista seuraavasti: ”Vierailu oli informatiivinen ja avartava. Puhujan mielenkiinto alaansa kohtaan oli selkeästi nähtävissä ja vierailu antoi hyvän kuvan EUDEL:in toiminnasta.”
Vera V., Julia S.
Maailman kauppajärjestö, WTO
Yhteiskunta- ja talouslinjan opiskelijoille avautui Maailman kauppajärjestön, WTO:n, rooli globaalissa taloudessa, kun Kaarlo Castren ja Hanna Vitikkala vierailivat hostellillamme perjantaina 22.4. Koronapandemia piti vielä WTO:n päämajan ovet harmillisesti kiinni, mutta opiskelijat saivat mainion käsityksen Castrenin ja Vitikkalan työstä ja WTO:n merkityksestä kansainvälisessä kaupankäynnissä. WTO:lla on kolme päätavoitetta: vapaan kaupan edistäminen, toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina ja riitojenratkaisu.
Opiskelijoita kiinnosti etenkin vierailijoiden urapolut ja WTO:n rooli muuttuvassa ja haastavassa maailmantilanteessa. Castren ja Vitikkala ovat molemmat opiskelleet oikeustieteitä, mikä onkin hyvä väylä uralle Maailman kauppajärjestössä. Muista suuntautumisvaihtoehdoista kauppatieteet voivat myös avata ovet Maailman kauppajärjestöön. Asiantuntijamme korostivat kielitaidon merkitystä: työkieli on englanti, minkä ohella ranskan ja espanjan osaaminen on valtava etu. WTO-vierailu muistuttikin jokaista meitä, että hyvä kielitaito ja koulutus luovat pohjan lukuisille erinomaisille urapoluille Euroopassa toimivissa kansainvälisessä järjestöissä.
Vierailun tarkoitus oli antaa opiskelijoille mahdollisimman kattava ja selkeä käsitys, mikä on WTO:n merkitys maailmankaupalle. WTO on järjestö, jonka sihteeristössä on 623 työntekijää kymmenistä eri maista. Vuosibudjetti on noin 220 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Jäsenmaita on tällä hetkellä 164, joten on ymmärrettävää, että jäsenmaiden välille syntyy joskus kiistoja. WTO:lla onkin merkittävä rooli kauppariitojen ratkaisuissa. Ne ovat usein tuomioistuinmenettelyjä. Aina ratkaisun löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa. “Vaikka päätöstä ei aina synny, aina voi keskustella”, Castren toteaa. Vierailu avasikin opiskelijoille, että WTO on neuvottelufoorumi, jonka avulla voidaan ratkaista jäsenvaltioiden välisiä kiistoja. Kompromissit ovatkin tärkeitä yhteisissä neuvotteluissa. Sopimukset ja päätökset sitovatkin kaikkia jäsenmaita, mutta konsensuspohjan löytäminen voi olla erittäin haasteellista poliittisten jännitteiden takia. Poliittisia kysymyksiä ei kuitenkaan usein tuoda WTO:lle.
Maailmankaupan vapauttaminen on WTO:n keskeisin tavoite. Castren ja Vitikkala kuitenkin tarkensivat, että WTO:lle on tärkeää, että kauppa on ensisijaisesti reilua. Toimiva kansainvälinen kauppajärjestelmä luodaan säännöillä, joiden rikkomisesta tulee sanktioita. Valtioiden tuet viennissä eivät ole esimerkiksi sallittuja. WTO voi myös esimerkiksi laittaa tulleja tuotteille eettisistä tai terveydellisistä syistä. Tärkeimmät toimet tehdäänkin tullien avulla. WTO:ssa voi myös edistää ja ratkaista ihmiskunnalle tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutoksen torjumista. Vierailu loikin käsityksen, että WTO:n tarkoitus on luoda sääntelyn avulla parempaa tulevaisuutta ihmiskunnalle. Castrenin ja Vitikkalan urapolut inspiroivat nuoria: hyvä koulutus ja kielitaito voivat johtaa esimerkiksi Geneveen, joka on erinomainen paikka kansainväliselle työlle.
Ilmari F., Johannes P.
ICRC – Punaisen Ristin kansainvälinen komitea
Yhteiskunta- ja talouslinjan opintomatkalla vierailimme perjantaina 22.4. Punaisen Ristin kansainvälisessä komiteassa (International Committee of the Red Cross), josta meille oli kertomassa resurssien mobilisoinnin parissa työskentelevä Eoin Barry. Punaisen ristin kansainvälinen komitea on vanhin sekä suurin humanitaarisen avun järjestö maailmassa ja se toimii esimerkiksi konflikteissa puolueettomasti. Järjestö on perustettu jo vuonna 1863 ja sen päämaja sijaitsee Genevessä. Rahoitus perustuu pääosin vapaaehtoisiin lahjoituksiin hallituksilta, sekä Punaiselta Ristiltä ja Punaiselta Puolikuulta. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti on ICRC:n alainen järjestö. ICRC tarjoaa apua tarpeiden mukaan Geneven sopimuksen antamien valtuuksien ja sääntöjen mukaisesti kriisi- ja konfliktialueilla. ICRC pyrkii myös lisäämään tietoisuutta konflikteihin ja kriiseihin liittyen. “Komitea ei ole olemassa konfliktien ratkaisemiseksi, vaan ihmisten suojelemiseksi kriisitilanteissa”, kertoo Barry. ICRC:n yhteydestä löytyy myös vaikuttava Punaisen Ristin museo, missä osa opiskelijoista vieraili tapaamisen jälkeen.
Konfliktialueille lähetetyt kenttätyöntekijät käyvät keskustelua aseistettujen joukkojen kanssa ja kommunikoivat paikallisten asukkaiden kanssa suojellakseen vaarassa olevia ihmisä. Komitea vastaa myös kriisien takia eroon joutuneiden perheiden yhteen saattamisessa. Työnkuvaan kuuluu myös diplomaattinen edustaminen ja vuoropuhelu konfliktien ennaltaehkäisemiseksi. Työntekijät toimivat välikätenä ristiriitoihin ajautuneiden tahojen välillä. Kentällä työskentelevän henkilöstön työnkuvaan kuuluu niin oman kuin muidenkin turvallisuuden takaaminen. Tilanteen kärjistyessä ja työntekijöiden turvallisuuden tullessa uhatuksi, he joutuvat lähtemään pois kriisialueilta. Työntekijöiden turvallisuutta ei haluta riskeerata.
Punaisen Ristin kansainvälinen komitea on toiminut 160 vuotta ei-valtiollisesti kaikkien kansalaisten puolesta, tavoitteenaan turvata kaikille vaarassa oleville paremmat olot. Tälläkin hetkellä suuri osa järjestön resursseista on keskitetty Ukrainan sodan pakolaisten olosuhteiden turvaamiseksi. Olennaista on myös ohjata pakolaisia uusiin kotimaihin ja varmistaa heille hyvät edellytykset uuteen kotimaahan sopeutumiseen.
Barry kertoi myös omasta opiskelustaan sekä mahdollisuuksia päästä Punaisen Ristin delegaatioon töihin. Erityisesti kenttätyö on vaativaa ja laaja kielitaito on vaadittua. Hakijoita on valtavasti, mutta paikkoja vähän, Barry kertoo.
Lopuksi annoimme pienet tuliaiset Suomesta sekä esitimme yleisökysymyksiä. Erityisesti kysymyksiä herätti Ukrainan kriisi ja komitean asema siinä. Barry vastasi seuraavasti: “Autamme tällä hetkellä ukrainalaisia sekä venäläisiä, joten suuri osa resursseistamme menee sinne. Kuitenkaan ei saa unohtaa muita maailmassa meneillään olevia kriisejä, joissa tarvitaan apua.” Suuret kiitokset Barrylle ja koko Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle mielenkiintoisesta tapaamisesta.
Adele V., Meri L.
UNHCR eli Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö
Lounastauon jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestöä (UNHCR). Meitä vastaanottamassa olivat Henni Taari (Senior HR Policy Officer) ja Emmi Kemppainen (Associate Protection Officer).
UNHCR on toisen maailmansodan jälkeen perustettu organisaatio, joka on jo yli 70 vuoden ajan toiminut mm. pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maan sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten hyväksi. Toimistoja pakolaisjärjestöllä on 135. Työtä vasten tahtoaan siirtyneiden ihmisten avuksi tehdään yli 17 000 työntekijän voimin.
Lähes 90 prosenttia järjestön työstä tapahtuu kenttätoimistoissa ympäri maailmaa. Geneven pääkonttorissa on puolestaan suhteellisen vähän työntekijöitä, koska iso osa työstä on konkreettista avun antamista eikä vain ”paperin pyörittelyä”.
Emmi Kemppainen ja Henni Taari avasivat esityksessään selkeästi, millaista työ UNHCR:ssä on sekä minkälaisia ominaisuuksia se vaatii. Työhön tarvitaan intohimoa asiaa kohtaan, valmiutta työskennellä vaikeissa olosuhteissa ja kykyä menestyä monimuotoisissa sosiaalisissa ympäristöissä. On myös tärkeää osata kohdata erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä. Lisäksi kielitaidon merkitystä ei voi aliarvioida. Tärkeimmiksi työkieliksi mainittiin englanti, ranska, espanja ja arabia.
UNHCR:ssä työntekijöille maksetaan peruspalkan lisäksi vaarallisen työn lisää, jonka suuruus vaihtelee kenttätoimiston sijainnin vaarallisuusluokituksen perusteella. Yleensä työntekijät vaihtavat 2–5 vuoden välein asuinpaikkaansa, jotta työ vaarallisissa olosuhteissa ei kävisi henkisesti liian kuormittavaksi. Toisaalta erilaisilla alueilla työskenteleminen muistuttaa, miksi työtä pakolaisten hyväksi on tärkeää tehdä, mikä puolestaan voi lisätä työn mielekkyyttä.
Opiskelijat kysyivät Heini Taarilta ja Emmi Kemppaiselta heidän koulutustaustoistaan ja työuristaan sekä siitä, millaiseksi he kokevat sopeutumisen uusiin asuinpaikkoihin. Lisäksi tilaisuudessa keskusteltiin siitä, millaisilla toimilla ihmiskaupan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan riskiä pyritään pienentämään esimerkiksi pakolaisleireillä.
Tilaisuus oli kiinnostava, ajankohtainen katsaus nykypäivän pakolaisuuteen, minkä lisäksi puhuttiin myös mahdollisista ihmisiä kodeistaan ajavista tulevaisuuden uhkakuvista. Vaikka vuoden 1951 Geneven pakolaissopimus on pysynyt samana, voi sen tulkinta vaihdella. On esimerkiksi yksittäisistä valtioista kiinni, ottavatko ne vastaan ympäristösyistä pakenevia ihmisiä.
Munkan yhteiskunta- ja talouslinja kiittää mielenkiintoisesta vierailusta!
Aada K., Oona H.
