Keskiviikkona 13.3.2024 Munkan, OYK:n ja ranskalaisen CIV:n lukioiden Information or fake news Erasmus+ -projektin ohjelmaan kuuluvasti toimittaja ja tietokirjailija sekä kouluttaja Johanna Vehkoo tuli puhumaan Munkkiniemen yhteiskouluun teemalla Mediasisältöjen valheenpaljastus ja faktantarkistus. Kuulijajoukossa olivat mukana projektissa olevat kymmenen suomalaista ja kymmenen ranskalaista opiskelijaa.
Johanna Vehkoolla on yli kymmenen vuoden kokemus faktantarkistuksesta. Hän aloitti esityksensä sillä, että nyt on käsillä maailmanlaajuisestikin iso vaalivuosi, ja tositiedolle tulee olemaa todella tarvetta. Mitä tarkoittaa mis-, dis- ja malinformaatio? Miten niihin liittyvät propaganda, väärät uutiset ja uusimpana tekoälyllä tuotettu verkkomateriaali? Alammeko olla tilanteessa, jossa kaikkea tietoa on syytä epäillä?
Vehkoon neuvo oli, että tarkista, tarkista ja tarkista löytämäsi tieto: missä mediassa aiheesta on puhuttu aiemmin ja missä yhteydessä? Tiedon määrä maailmassa lisääntyy jatkuvasti ja osa siitä on aina vääjäämättä misinformaatiota – tuottipa sitä sitten ihminen tai tekoäly. Samoin tiedon levittäjien määrä kasvaa, kun yhä useammat ovat sähköisen tiedonvälityksen ja -saatavuuden äärellä. Väärä tieto löytää aina uudet väylänsä vaikuttaa, ja toden etsijä tulee jatkuvasti takamatkalta: ”Valitettavasti.”
Erityisesti tekoäly aiheena puhutti yleisöä ja herätti kysymyksiä. Vehkoo painotti, esimerkkinään ChatGPT, että tekoälyn ongelma tiedon tuottajana on se, että sen on vaikea erotella faktat fiktiosta; tämä voi olla tulevaisuudessa mahdollista, mutta ei vielä. Esimerkkinä luennoitsija mainitsi sen, miten samoilla hauilla tekoäly tuottaa aina eri vastauksen. Ja jos se ei tiedä vastausta, AI keksii sen. Hakukoneena tekoälyä ei siis pidä käyttää, sillä sen tuloksiin ei voi luottaa. AI esimerkiksi ”löytää” akateemisia tutkimuksia ja lehtiartikkeleita, joita ei ole koskaan kirjoitettu. Mutta propagandavälineenä tekoäly on pistämätön: se tuottaa halvalla materiaalia, jota on mahdollista suunnata yhä pienemmille ryhmille, jopa yksilöille, kuten poliitikoille ja muille vaikuttajille. Ja mielenkiintoinen fakta on se, että väärä tieto tulee usein nimenomaan huipulta.
Johanna Vehkoo vastasi kysymykseen omasta tekoälyn käytöstään, ettei ole kokenut tarvetta AI:n käyttöönottoon, vaikka aihe on toki keskusteluissa toimituksissa. Hän myös muistutti, että Suomessa mediaa valvoo Julkisen sanan neuvosto. Sille voi ilmiantaa väärältä tuntuvaa media-aineistoa, jolloin se tutkitaan. JSN:n päätökset ovat aina julkisia, ja jo tämä parantaa journalismin tasoa ja luotattavuutta maassamme.
Tärkeitä työkaluja väärän tiedon seulomiseen ovat hyvä medialukutaito, faktojen tarkistus sekä lähdekritiikki. Ihmiset usein arvioivat oman medialukutaitonsa paremmaksi kuin se todella on, joten ylimielisyyteen ei ole aihetta – varovaisuuteen senkin edestä. Vehkoo korosti myös sitä psykologista ihmisluonteen piirrettä, että me uskomme siihen mihin haluamme uskoa. Haluamme vahvistaa omia mielipiteitämme ja maailmankuvaamme, emme haastaa niitä. Ja tästä seuraa paradoksi, että misinformaatiota jakavat sutjakkaimmin usein ne, jotka sitä vastustavat: tiedosta järkyttyneet, vihaiset tai huvittuneet. Esimerkkinä hän mainitsi korona-ajan, jolloin väärää tietoa liikkui paljon ja sitä jaetiin laajalti. ”Ajattele aina ennen kuin levität tietoa.”
KN