Kerrotko kuka olet, mistä tulet ja mitä teet nykyään ja missä?
Olen Remu Raitanen. Kotoisin Munkkiniemestä ja vaikka monissa paikoissa on tullut asuttua, niin Munkka on aina sydämessä koti. Nykyään pelaan ensimmäistä vuotta ammattilaisena koripalloa Lapualla Korikobrissa, jonne hiljattain tein sopimuksen.
Olet käynyt Munkkiniemen yhteiskoulussa peruskoulun vuosina 2010-2013, ja matrikkelimme mukaan olit koulun koripallon, pesäpallon ja jalkapallon edustusjoukkueissa. Mitä Sinulle jäi mieleen näiltä koulu-urheiluvuosilta?
Koulujenväliset tapahtumat olivat superhauskoja. Koris on noista lajeista ainoa mitä oikeasti osaan pelata. Enhän mä mitään pesistä tai futista osannut, mutta silti oli kivaa. Puhuin lähinnä mun tieni niihin joukkueisiin. Futiksessa olin veska, kun muut eivät halunneet, ja pesiksessä olin jonkun sortin jokeri. Kaikenlainen joukkueurheilu on nastaa, vaikka ei aina olisikaan mikään virtuoso. Muutama koulujenvälinen mestaruus tuli myös voitettua, ja nekin on muistissa vielä aika hyvin.
Millaisena muuten muistat yläkouluajan?
Kävin myös Munkkiniemen ala-asteen, joten paljon kavereita tuli myös samalle luokka-asteelle. Olin matikkaluokalla, jolta tunsin entuudestaan vain muutaman. Muistelen yläkouluaikoja naureskellen, ja Munkka-henki oli hyvä. Suurin osa sisaruksista myös kävi/käy koulua siellä, niin välillä puhutaan ja naureskellaan miten Riissanen aina sanoi ”turisti” tai Erkki sanoi matikantunneilla ”esim-erkki”: hyviä muistoja on paljon. Käyn myös aina silloin tällöin moikkailemassa opettajia.
Mistä kouluaineesta olet kokenut olevan eniten hyötyä nykyisessä työssäsi?
Ammattiurheilijana tietenkin kaikki liikunta, valinnainen liikunta ja koripallo ovat olleet tärkeässä roolissa. Myös kotitalous on tullut tarpeeseen, kun aina silloin tällöin saa laittaa omat ruoat – aina välillä kuulee, että joku tarvitsee apua riisin keittämisessä.
Missä vaiheessa tiesit, että sinusta tulee ammattiurheilija?
Ei ole mitään yhtä hetkeä, milloin olisi tapahtunut jokin suuri oivallus ja palapeli olisi ratkaistu. Koris on ollut iso osa elämääni pienestä pitäen ja siihen olen keskittynyt aika paljon. Jenkkeihin yliopistoon tiesin haluavani siinä yläaste-lukio aikoina.
Jos saisit lähettää jälkikäteen jonkin vinkin seiskaluokkalaiselle itsellesi, mikä se olisi?
Ole rohkeasti oma itsesi, mutta älä suututa opettajia ensimmäisenä koulupäivänä. Eikä myöskään kannata kutsua opettajia lempinimillä, joita ei ole hyväksytty heidän toimestaan. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja on erilaisia huumorintajuja. Joillakin ei ole sitä ollenkaan.
Lähdit jo nuorena maailmalle koripallon vuoksi. Miltä se tuntui silloin?
Lähdin 18-vuotiaana San Franciscon yliopistoon koripallostipendillä. Tunteet vaihtelivat innostuneesta surullisuuteen. Lähtiessäni jätin taakseni kodin, perheen, ystävät ja kaiken mitä olen koskaan tuntenut. Vaikea paikka oli lähtö, mutta elämäni tähän mennessä parhaat hetket koin siellä neljän vuoden aikana.
Mitä sanoisit nykyisille ysiluokkalaisille terveisiksi – heillä on kohta edessään yhteishaku ja mielessä pyörivät tulevaisuuteen tähtäävät valinnat?
Tee valinta, mikä on sinun mielestäsi parasta tulevaisuudellesi. Jos et ole varma, kysy lähipiiriltäsi tai opoilta. He osaavat neuvoa. Pidä myös huoli, että mitä tahansa päätätkin, että se on se oikea valinta: älä murehdi sitä jälkeenpäin. Itselläni oli valinta Mäkelänrinteen urheilulukion ja Munkan välillä. Uudet haasteet Märskyssä vai kaverit Munkassa. Lopulta valitsin Märskyn.
Lue lisää Remusta:
fi.wikipedia.org/wiki/Remu_Raitanen
www.hs.fi/urheilu/art-2000006584655.html
www.basket.fi/pelaaja/?id=111204
basketball.realgm.com/player/Remu-Raitanen/Summary/53974
JK & KN