Kirja vuodelta kun klemmari keksittiin

Koulun kirjavarastosta, sen perimmäisestä nurkasta, löytyi kirja. Aika onnettoman näköinen opus kaiken lisäksi. Tämän päälle: kirja on todella vanha, vuodelta 1899, ja siinä on outoja leimoja. Ja kaikki kyrillisillä kirjaimilla. Venäjän opettaja Mikko Kervisen avulla saimme selville, että kirja on Nikolai Garin-Mihailovskin teos Tjoman lapsuus. Ja kirja on ilmeisesti Helsingin venäläisestä kirjastosta –  ja hyvinkin ajalta ennen kuin Suomi itsenäistyi.

Itse asiassa kirja painovuonna Wikipedian mukaan tapahtui muun muassa seuraavaa: ensimmäinen sortokausi alkoi Suomessa (Helmikuun manifesti), norjalainen keksijä Johan Vaaler patentoi paperiliittimen ja Hufvudstadsbladet kertoi pikku-uutisissaan ”moottorivaunun” liikkuneen Helsingin kaduilla ja ”aiheuttaneen yleisön keskuudessa uteliasta mielenkiintoa” – kyseessä on ensimmäinen tarkistettavissa oleva tieto auton liikkumisesta Suomessa.

Vuonna 1899 Helsingissä on toiminut myös Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Yliopistohan siirrettiin Turun palon jälkeen Helsinkiin vuonna 1827 ja samalla sen nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin-yliopistoksi. Vasta Suomen itsenäistyttyä (1917) yliopiston nimeksi vaihdettiin Helsingin yliopisto vuonna 1919.

Kirjan liikkeistä olisi siis mielenkiintoista tietää lisää. Emilia Karjalainen (Kansalliskirjasto, Slaavilainen kirjasto) kertoikin kysyttäessä sähköpostitse seuraavaa:

”Kyseessä tosiaan on Nikolai Garin-Mihailovskin teos Tjoman lapsuus.

Venäläinen kirjasto on Slaavilaisen kirjaston aiempi nimi, ja kirjan historia liittyy Slaavilaisen kirjaston historiaan. Vuonna 1843 Helsingin yliopiston venäjän kielen, kirjallisuuden ja historian professori Jakov Grot erotti vapaakappaleina Venäjän keisarikunnan alueelta saaduista teoksista venäjänkieliset kirjat ja lehdet omaksi kokoelmakseen. Tällöin kirjaston nimeksi tuli Venäläinen kirjasto. Myöhemmin, toisen maailmansodan jälkeen, nimi muutettiin Slaavilaiseksi kirjastoksi, koska kokoelmaan alettiin järjestelmällisesti hankkia aineistoa myös muilla slaavilaisilla kielillä.

Jossain vaiheessa historiaa Slaavilainen kirjasto kuitenkin luovutti ei-akateemisia kirjoja muun muassa Suomen venäjänkielisille kouluille, ja tuo Tjoman lapsuus on luultavasti ollut yksi luovutetuista kirjoista ja kulkeutunut sitä kautta teille.”

Kiitokset Kansalliskirjastolle ”tutkimusavusta”! Ja me pidämme jo melko huonoon kuntoon päässeen kirjan kuriositeettina menneistä vuosisadoista koulun kirjaston kokoelmissa – kenen mukana se sitten onkaan koululle tullut.

KN