”Nyt Uppsalassa asumista on takana noin kuukauden päivät ja alan hiljalleen päästä täällä arkeen kiinni. Vaikka sain sisäänottopäätöksen yliopistoon niinkin myöhään kuin joulukuussa, Ruotsiin muutto oli ollut ajatuksissa jo pidemmän aikaa.
Kaikki on seurausta melko pitkästä kehityskulusta, jonka yritän nyt tähän tiivistää. Olen aina pitänyt Ruotsista maana, mutta kieli aiheutti minulle alussa hankaluuksia, koska aloitin sen muita myöhemmin muuttaessani takaisin Suomeen kesken yläasteen. Lähempänä yläasteen loppua onnistuin harjoittelun seurauksena kuitenkin saamaan ruotsista hyviä numeroita, mikä synnytti innostukseni kieltä kohtaan.
Lukiossa valitsin A-ruotsin, jonka myötä motivoiduin lisää niin sanotusti tekemään asioita ruotsiksi vapaa-ajalla: lukemaan ruotsalaisia lehtiä, kirjoja, katsomaan sarjoja. Tämän ruotsi-innostuksen takia tuntui luontevalta jatkumolta hakea Ruotsiin opiskelemaan, koska se mahdollistaisi kielen käyttämisen arjessa. Toisin sanoen saisi lisää harjoitusta, mutta myös hyödyntää jo olemassa olevia taitoja.
Hakeminen itsessään oli helppoa: se tapahtuu sähköisesti ja omat todistukset skannataan hakusivustolle. Halutessaan voi tehdä myös pääsykokeen eli högskoleprovetin, jossa testataan taitoja ruotsissa, englannissa ja matematiikassa. Tällöin voi tulla valituksi kumman tahansa perusteella.
En oikeastaan sen kummemmin jännittänyt tänne muuttoa ja hyvä niin, koska se olisi ollut aivan turhaa. Muuttaessa pohjoismaasta toiseen virasto- ja muut asiat hoituvat melko vaivattomasti. Ruotsalainen yhteiskunta muistuttaa kuitenkin monessa kohtaa suomalaista, joten mitään kulttuurishokkia en ole kokenut. Ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita, ja olen lyhyessä ajassa saanut hyviä ystäviä.
Asuntoasioissa minulla kävi tuuri. Tutustuin kämppikseeni somessa ja löysimme parissa viikossa keskustasta asunnon niin sanotusti yksityiseltä puolelta. Yleisimmin opiskelijat asuvat täällä studentkorridoreissa, eli useamman opiskelijan soluasunnoissa. Näitä vuokraavat muun muassa nationer (eli osakunnat) jäsenilleen jonotuslistaperiaatteella.
Koulutukseni on nimeltään samhällsvetarprogram. Se on yhteiskuntatieteellinen tutkinto, joka mahdollistaa monenlaisen suuntautumisen. Pääaineen voi valita noin kymmenen eri aineen joukosta. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi handelsrätt, psykologi, statskuskap ja nationalekonomi. Koulutus johtaa joko filosofian, yhteiskunta- tai taloustieteiden kandidaattitutkintoon.
Mitä itse opiskeluun tulee, koulua minulla ei tällä hetkellä ole päivässä kuin pari tuntia, tavallisesti luentojen muodossa. Vapaa-ajalla pitää kuitenkin opiskella paljon itsenäisesti. Suurin osa kirjallisuudesta on kanditutkinnossa ruotsiksi, jonkun verran myös englanniksi. Kursseihin sisältyy seminaareja ja tietysti tentti, nekin ruotsiksi. Tähän saakka lukeminen on mielestäni ollut kielen puolesta vaivatonta, kouluruotsilla ja omalla kiinnostuksella pääsee siis melko pitkälle.
Vaikka tänne muuton myötä on joutunut aloittamaan monta asiaa alusta, siinä on myös paljon positiivisia puolia: on pakko olla sosiaalinen ja aktiivinen itse. Eli toisin sanoen oppii hoitamaan asioita itsenäisesti ja tutustuu jo mainittuihin uusiin ihmisiin. Ja täällä asuessa oppii maasta ja kielestä paljon sellaista, mitä ei pelkällä lomamatkalla oppisi.
Voin siis tähänastisella, vaikkakin melko lyhyellä, kokemuksella lämpimästi suositella Ruotsiin ja varsinkin Uppsalaan hakemista. Hyvää vastapainoa opiskeluille tuovat kaikki eri osakunnat ja tapahtumat, eli tylsistymään täällä ei ehdi. Uppsala on kooltaan pieni ja lähestulkoon kaikki on kävely- tai pyöräilyetäisyydellä, mikä helpottaa liikkumista paikasta toiseen verrattuna esimerkiksi Tukholmaan. Alltså en riktig studentstad som har massor att erbjuda!”
Viivi Sainio (yo syksy 2018)
