Pitkän ajomatkan jälkeen Metsäkartano pilkisti yhä vehreän mutta jo keltaiseksi käyvän metsän keskeltä Ylä-Keyrityn rannalta. Luokka majoittui Justeeriksi nimettyyn taloon, jossa käytössämme oli kaveriporukoiden ja valvojien huoneiden lisäksi takkahuone ja sauna.
MAANANTAINA emme ehtineet juuri muuta kuin asettua Metsäkartanoon. Kokoonnuimme kuitenkin olohuoneeseen viettämään iltatuokiota. Pelasimme aina iltaisin yhteisissä hetkissä televisiosta tuttua Kuutamolla-ohjelman tapaisesti peliä, jossa yksi meistä kerrallaan kertoi kolme väitettä itsestään ja muiden piti arvata mikä niistä valetta. Tuokioilla käytiin myös läpi päivän kokemuksia mietteitä lyhyin sanoin toinen toisiamme kuunnellen.
Leirikouluohjelma Metsäkartanossa alkoi TIISTAINA, jolloin menimme mökkien läheisyyteen ampumaan jousipyssyillä. Jakauduimme kolmeen eri ryhmään ja ammuimme noin 20 metrin päässä oleviin maalitauluihin. Osa nuolista meni ohi oikealta, osa vasemmalta tai yli mutta näimme myös napakympin.
Iltapäivällä osa luokasta lähti narraamaan haukia, ja toiset opettelivat leipomaan paikallisia herkkuja, rapeita ja kuumia karjalanpiirakoita.
Vapaahetkinä luokan pojat hikoilivat liikuntahallissa ottaessaan toisistaan mittaa höntsäkorispelissä. Saunakin lämmitettiin ensimmäisen kerran heti tiistaina kuten myös kahtena sitä seuraavana iltana.
KESKIVIIKKONA lähdimme melomaan. Kiersimme mukavan reitin sokkeloisella järvellä ja opimme samalla monta melomiseen liittyvää kikkaa. Retki onnistui hyvin ja kaikilla oli hauskaa.
Päivän mittaan satoi vettä ja illalla maa oli jo kostea. Ilma oli yhä pilvinen ja synkkä. Lähdimme kuitenkin iltaretkelle. Kun olimme kävelleet noin puolitoista kilometriä, luokka jaettiin kahtia: Toinen puoli luokasta jäi turvekodalle sytyttämään nuotion ja valmistamaan iltapalaa. Toinen puolisko tallusteli Thomas-oppaan johdolla metsään, jossa oli noin kaksi ja puoli kilometriä pitkä luontopolku. Matka oli mutkikas ja märkä, mutta selvisimme siitä. Thomas esitteli matkan varrella erilaisia kasveja ja muutenkin matka kului rupatellessa. Pysähdyimme jopa eräkämpällä. Kun matka alkoi tuntua siltä, ettei se loppuisi koskaan, pääsimme vihdoin perille kodalle, jossa toiset jo odottivat iltapalan kera ja luvassa olivat ensimmäiset oppilaiden Kuutamolla-väitteet.
TORSTAINA aamupalan jälkeen lähdimme koko luokan voimin lompsimaan kohti liikkasalia. Thomas opetti meille tällä kertaa sumopainin perinteitä. Sitten laitoimme painimatot kuntoon ja sumopainipuvut päälle. Sumopainiturnaus alkoi. Paini oli kovaa ja matsit kiivaita, mutta paras mystinen soturi voitti jokaisen vastustajan.
Iltapäivän vietimme vuolukivikorupajassa: siellä saimme valita työstämmekö luusta vai kivestä itsellemme korun tai muun pienen esineen. Pajassa syntyi upeita koruja ja hauskoja muistoja leirikoulusta.
VAPAA-AIKAA luokkamme vietti muun muassa Ihmisudet-pelin parissa. Peli muistuttaa Mafioisoa, mutta siinä on enemmän rooleja. Sitä saattoi pelata aina lähes kaikki halukkaat, jopa 17 henkilöä. Pelasimme peliä päivittäin monta kierrosta. Ne olivat hyvin yhteisöllisiä ja hauskoja hetkiä.
Saunailtoihin ja uimaretkiinkin osallistui muutamaa oppilasta lukuunottamatta lähes koko luokka, vaikka järvivesi oli jo hyytävän kylmää. Musiikki pauhasi saunassa ja yhdessä oli hauska laulaa mukana. Tuntui siltä, että saunailloissa kaikilla oli hauskaa ja oppilaiden yhteishenki vahvistui.
PERJANTAI koitti sateisena. Oli aika pakata laukut ja palata takaisin Stadiin. Matka kului nopeasti, sillä moni vietti sen torkkuen: yöunet jäivät lyhyiksi, koska kavereiden kanssa oli niin kiva viettää aikaa. Parasta leirikoulussa olikin luokka ja luokkakaverit.
Nyt on aika suunnata katseet eteenpäin: yhdessä toinen toista tsempaten selvitämme syksyn näytönpaikat.
9c-luokka sekä luokanvalvoja ja äidinkielen opettaja Saara Laiho