Kuutamokeikka Syksy 2009 Lukion ykkösten retkipäivä 20.8.2009 
 

Lukiolaisten vaelluskurssi 5.-13.8.2009


Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsivät lukiolaiset vaelluskurssille Urho Kekkosen kansallispuistoon Saariselälle. Rohkea tusina opiskelijoita sekä lehtorit Mika Riissanen ja Tero Lukkari lähtivät katsastamaan Lapin ihmeitä ja testaamaan oman jaksamisen rajoja.

Matkaan lähdimme 5.8. keskiviikkona. Helsingistä Rovaniemelle matka taittui mennen tullen yöjunassa raiteiden kolinaa kuunnellen uusissa ja varsin mukavissa makuuvaunuissa. Joillakin meni jo Seinäjoen kohdalla pohjoisuusennätys Suomessa rikki. Rovaniemellä vaihdoimme menopeliä ja suuntasimme bussilla kohti Tievatupaa, minne jäivät ”siviilikassit” kotimatkaa odottamaan.


Lopulta alkoi myös vaellus ja monien yllätykseksi rinkat painoivatkin melko paljon. Ehkä viimeisin tuoreiden ruokatarpeiden pakkaus oli odotettua suurempi lisä. Samalla kypsyi päätös syödä melko etupainotteisesti matkalla, jotta hartiat saisivat helpotusta mahdollisimman nopeasti.

  
 

Vaelluksen aikana yövyimme autiotupien läheisyydessä omissa teltoissa. Makuupussit olivat käytössä kuusi kertaa ja yöpymispaikkoja olivat Rautulampi, Tuiskukuru, Luirojärvi, Tuiskukuru toisen kerran, Suomunruoktu ja Kaarreoja. Kuljettua matkaa kertyi noin 90 kilometriä, mistä noin 10 kilometriä käveltiin ilman rinkkoja. Autiotupien mukavuuksista Luirojärven sauna arvioitiin lähes yksimielisesti parhaaksi.

Takaisin Tievatuvalle saavuimme 12.8. keskiviikkona. Saunapuhtaina poronkäristyslounaan jälkeen lähdimmekin jo kohti etelää ja Rovaniemeä. Kaupunki tarjosi sivilisaatiosta vieraantuneille matkalaisille jotain tuttua ja turvallista. Moni painoikin päänsä tyynyyn junassa pizzan tai kebabin maku vielä suussaan.

 
 

Lapin luonto ihastutti. Hopeanharmaat kelot metsissä, purojen ja jokien kirkas ja juomakelpoinen vesi, loputtomilta tuntuvat rakkakivikot tunturissa, maiseman avaruus Sokostin huipulla, helle ja ukkonen, porojen kohtaaminen, kuukkelien uteliaisuus, lähes täydellinen hiljaisuus sekä tietysti muutama hyttynen. Kaikki tämä ja paljon muuta on painunut lähtemättömästi mieleemme hyvin lähelle sitä kohtaa, missä kaikki mukavat muistot ovat tallessa.