Jälleen kerran, viime matikkapäivien sivistystulvasta hulvaantuneena marssi Munkkiniemen delegaatio sateisen Maunulan matikkalukioon. Kyseisenä perjantai-iltapäivänä Maunulan lukion keittiö toteenpani jälleen erinomaisuuttaan: saimme nauttia runsaasta ja sillä nälkäisellä hetkellä juurikin naulan kantaan iskevästä välipalasta. Hiukan murua rinnan alle ja hups, löysimme itsemme yläkerran luokkatilasta kuuntelemassa seesteisessä mielentilassa TKK:n matematiikan lehtorin Simo Kivelän luentoa Mathematica-tietokone-ohjelmasta, jonka avulla tulisimme lauantaina suorittamaan mitä monimutkaisempia laskutoimituksia. Tehokkaana ohjelmana Mathematican väärinkäytöstä varoitettiin jo ennalta: piin likiarvon laskeminen liian monen (miljardin) desimaalin tarkkuudella tulisi jumiuttamaan koneet.
Lauantai, matikkapäivien kliimaksi, alkoi hiukan kuivemmissa merkeissä kuin perjantai, joskin maassa oli edelleen kuraa edellisen päivän syysmonsuunin jäljiltä. Aamun avasi TKK:n lehtori Georg Metsalo, joka hieman balttilaisittain murtavan suomensa takia oli anonut audienssia "kolmannella kotimaisella" luennoit-semiseen, vastauksenaan jyrkkä ei. Lehtori Metsalo oli kuitenkin nähtävästi aliarvioinut kielitaitonsa, sillä kieliopillisia ymmärtämisvaikeuksia ei kenenkään kohdalle sattunut. Liikkuessamme duaalikäyrien ja äärettömyyksien maailmassa koimme ihmeellisiä asioita, esimerkiksi sen, että jos hahmo, joka nostaa oikeaa kättään, matkaa äärettömyyteen ja takaisin, onkin hahmolla sen palatessa vasen käsi pystyssä.
Teoriaosuuden jälkeen saimme tilaisuuden konstruoida duaalikäyriä Mathematicalla. Ressun lukion mate-matiikan lehtori Mika Spåra ja lehtori Simo Kivelä olivat ennalta valmistelleet tehtäväpaketin, jonka anteja tulemme taas suomujen abivuonna pudottua silmistämme tarkastelemaan uusin eväin. Eväistä puheen ollen, Maunulan lukion kuuluisa lounaskeittiö ylitti myös tällä kertaa odotuksensa kirkkaasti. Jäämme innolla odottamaan ensi kertaa, vaikkakin ilkeä huhu kertoo, että saattaisimme joutua nauttimaan maunulalounaan sijasta tilauspizzaa.
Pekka Kontkanen
|