Munkkiniemen yhteiskoulun perinteinen seitsemäsluokkalaisten yöretki eli Kuutamokeikka järjestettiin tänä vuonna jo kymmenettä kertaa. Matkaan kohti Siuntiossa sijaitsevaa Korpirauhaa lähdettiin torstaiaamuna 23.8. ja koululle palattiin perjantaina iltapäivällä. Kuutamokeikkalaisten kuljetukseen tarvittiin neljä bussia: reissuun osallistuivat koulun seitsemäsluokkalaisten lisäksi luokanvalvojat, erityisopettajat, kuraattori, terveydenhoitaja, keittiöhenkilökuntaa, nuoriso-ohjaajia, Munkkinimen ja Munkkivuoren seurakuntien nuorisotyöntekijöitä sekä tietysti tukioppilaat. Tukioppilaat ovat Munkkiniemen yhteiskoulun lukiolaisia, jotka pitävät huolta uusista oppilaista ja auttavat heitä pääsemään mukaan koulun käytäntöihin. Jotkut tukioppilaista olivat mukana Kuutamokeikalla jo kolmatta kertaa.
Perillä Korpirauhassa päivän ohjelma alkoi telttojen pystyttämisellä ja leikkimielisillä luokkien välisillä kilpailuilla. Tänä vuonna seitsemäsluokkalaiset olivat toimeliaita, ja majoittuminen sujui ripeästi. Erityisopettaja Pasi Anderssonin mukaan tämä oli vasta toinen kerta Kuutamokeikkojen historiassa, kun teltat ovat olleet pystyssä ennen ruokailua.

Lounaan jälkeen luokat kiersivät erilaisia toimintapisteitä. Rasteilla pelattiin lautapelejä, askarreltiin rintamerkkejä ja avaimenperiä, ammuttiin värikuulilla, kiipeiltiin tikkailla, kirjoitettiin päiväkirjaa, urheiltiin Korpi-sportissa, tutustuttiin luokkatovereihin tukioppilaiden vetämien leikkien avulla ja tehtiin donitseja. Toisin kuin jotkut oppilaat olivat toivoneet, donitsirastilla ei syöty leivonnaisia vaan rakennettiin donitsinmuotoinen lautta risuista ja pressusta. Halukkaan pääsivät kokeilemaan, kuinka hyvin itse tehty lautta kellui vedessä. Nopean gallup-tutkimuksen perusteella toimintapisteistä suurimman suosion saavuttivat värikuula-ammunta ja seikkailurata. Päivän päätteeksi oli ohjelmassa vielä makkaranpaistoa, saunomista ja uimista, iltaohjelmaa ja halukkaille vielä iltakirkko.

Vaikka torstaipäivä oli ollut jännittävä, Kuutamokeikan hurjimmat hetket koettiin kuitenkin yöllä. Aamuyöstä alkoi sataa, ja yhtäkkiä puhkesi raju ukonilma. Kumeat jyrähdykset ja leiskuvat salamat herättivät koko leirin. Monet kerääntyivät telttojen lähellä olevan valaistun ruokailukatoksen alle, jossa olo tuntui turvallisemmalta ja mukavammalta kuin teltassa. Kun ilma hieman laantui, palattiin teltoille, mutta harva sai enää unta dramaattisen kokemuksen jälkeen. Kaikesta huolimatta aamupalapöydässä näkyi hymyileviä kasvoja ja kuului iloista puheensorinaa. Vaikutti siltä, että yhteinen koettelemus oli vahvistanut hyvää yhteishenkeä entisestään.